Janne Mattila tekee näytelmässä kaksoisroolin Maukka-kissana ja Possu Röhköttinä. Possu Röhkötin asun on oltava helposti sisään sukellettava, jotta Mattila ehtii vaihtaa roolihahmoa. Aikaa tähän on vain muutama repliikki.
Puvustaja Kirsi Vaara on työskennellyt roolivaatteiden parissa yli 20 vuotta. Hänen kädenjälkensä näkyy useissa eri näytelmissä. Silti hänen nimensä mainitaan harvoin teatteriarvioissa.
– Yleensä voi ajatella onnistuneensa hyvin, jos puvustuksesta ei sanota mitään. Silloin mikään ei ole pistänyt häiritsevästi silmään, Vaara toteaa.
Puvustuksella on kuitenkin näytelmässä keskeinen rooli. Esimerkiksi Possu Röhkötistä huomaa ensisilmäyksellä, että tyyppi on hienostelija. Näytelmässä nähdään myös Karhu Murhinen, joka on oikeasti pieni päästäinen.
– Usein näyttelijät sanovat, että koko juttu muuttuu silloin, kun saa roolivaatteet ylleen. Tietenkin sitä toivoisi, että lavastuksen tapaan puvustus huomioitaisiin arvioissa useammin, Vaara kommentoi.
Liian pieni päähine
Vaara aloittaa puvustuksen tutustumalla käsikirjoitukseen. Sieltä nousevat ensimmäiset mielikuvat, miltä roolihahmot voisivat näyttää. Sen jälkeen vaihdetaan visioita ohjaajan kanssa.
Tällä viikolla ensi-iltaan tuleva Maukka, Väykkä ja Karhu Murhinen oli siinä mielessä helppo projekti, että hän tunsi hahmot entuudestaan. Vaara puvusti viime kesänä Vepsän saarella esitetyn Maukka ja Väykkä -näytelmän.
Sen takia puvustuksessa sattui myös pieni moka. Kaarina-Teatterissa Maukka-kissaa esittää nimittäin mies ja Väykkä-koiraa nainen. Vepsän saarella roolit menivät päinvastoin.
– Tein Kaarina-Teatterin esitykseen Maukan päähineen ensin epähuomiossa naisten koossa. Päähineet piti saada kiireellä valmiiksi kuvauksiin, niin siinä se sekaannus sitten tuli.
Onneksi ennen ensi-iltaa pidetään useat pukuharjoitukset, joiden jälkeen pukuja ehtii vielä muokata. Välillä vaatteita muokataan Vaaran mukaan vielä päivää ennen ensi-iltaa.
– Urani alkuvuosina jännitin katsomossa, että mitä, jos puku menee rikki kesken esityksen. Ikinä ei ole ratkennut. Pikkuhiljaa olen oppinut luottamaan, että saumat kestävät.
Löytöjä kirpputoreilta
Mieluisimpia töitä Vaaralle ovat lastennäytelmät ja eri aikakausille sijoittuvat epookit, sillä niissä saa leikitellä ja päästää mielikuvituksensa valloilleen.
Mieleen on jäänyt erityisesti Kaarina-teatterissa seitsemän vuotta sitten esitetty Amadeus .
– Siinä oli paljon näyttelijöitä, ja vaatteiden piti edustaa juuri tiettyä aikakautta. Ennen ensi-iltaa istuin ompelemassa ympäripyöreitä päiviä. Lopputulos oli kuitenkin onnistunut.
Kirpputorit ja Jätti-Rätti ovat puvustajan aarreaittoja. Lukuisat vanhat verhot ja lumput ovat saaneet rooliasuissa uuden elämän. On ekologisempaa tuunata vanha mekko kuin ommella uusi.
Vaara käy katsomassa kaikkien puvustamiensa näytelmien ensi-illat. Kun muut uppoutuvat juoneen, Vaara tarkastelee pukuja. Miten roolivaate istuu päällä? Kun helma nousee, mitä näkyy alta? Näyttääkö lopputulos viimeistellyltä?
– Monesti menen katsomaan näytelmän vielä toisen kerran. Silloin voin jo keskittyä tarinaan.
Maukka, Väykkä ja Karhu Murhinen Kaarina-teatterissa 11.1.–15.2.
Teksti ja kuvat: Heinimaija Hirvonen
