Ilmatieteen laitoksen Yltöisten säähavaintoasema Piikkiössä on havainnoinut vuotuisia sademääriä ja lämpötiloja vuodesta 1928. Luonnonvarakeskuksen tutkimusmestari Jorma Hellstén kertoo, että Piikkiön säähavaintoaseman mukaan viime vuoden sademäärä oli yhteensä 758 mm.
– Vuosien 1928–2019 välinen sademäärien keskiarvo on 635 mm. Viime vuonna sademäärät ylittivät siis keskiarvon, hän kertoo.
Elo-lokakuun sademäärät olivat keskiarvon tuntumassa. Syys- ja marraskuussa vettä satoi tuplaten, ja joulukuussa vettä satoi myös reippaasti yli keskiarvon.
– Kesäkuukausina oli kuivaa ja näin sademäärät saadaan yleensä tasapäistymään. Viime vuonna mentiin kuitenkin yli keskiarvon.
Viime vuoden huhtikuu oli Yltöisten säähavaintoaseman historian neljänneksi kuivin. Vettä tuli vain 5 mm. Syyskuu oli puolestaan mittaushistorian 9. kostein ja joulukuu 10. kostein.
– Koko Yltöisten historian kuivin vuosi oli vuonna 1941, jolloin vettä satoi vain 321 mm. Vuonna 1943 sademäärä oli taas 858 mm.
Lämpimät säät ja talven odottelu ovat herättäneet huolta kasvien jaksamisesta.
– Yleensähän kasvit painuvat syvään lepoon, kun tulee kylmä jakso. Tänä talvena voimme pohtia, onko se ollut riittävän pitkä, Hellstén sanoo.
Hellstén arvioi, että mahdollisten pakkasten saapuessa kasvit voivat kokea talvivaurioita, jos ne eivät ole ehtineet kunnolliseen talvilepoon.
– Maa on todella märkä. Sekin voi tukehduttaa herkkäjuurisimmat kasvit. Uusi kasvukausi alkaa huhtikuun lopulla, ja olemme vasta sen jälkeen viisaampia. Toisaalta, jos talvivauriota tulee, saattaa kasvi vielä lähteä kasvamaan uudestaan.
Viljelijät usein voimattomia
Liiallinen sade aiheuttaa haittaa kasvillisuudelle sekä viljelyksille. Pro Agrian kasvituotannon asiantuntija Jarmo Pirhonen kertoo, että ruiskasvustot eivät kuitenkaan ole ongelmissa, sillä ne on kylvetty pääosin elokuun lopussa sekä syyskuun alussa.
– Kelit olivat vielä suotuisia ja oraat ehtivät kehittyä vahvoiksi, Pirhonen kertoo.
Sen sijaan syysvehnät kylvettiin sateiden lomassa, ja ne näyttävätkin huomattavasti hennommilta.
– Niillä osin lohkoa, johon vesi on kerääntynyt, saattaa kasvusto tuhoutua kokonaan, jos on edes kunnolla orastanutkaan. Mikäli oras on vihreää, on se hengissä, ja toiveissa on, että siitä saadaan kasvusto ensi kesäksi, Pirhonen toivoo.
Edessä on kuitenkin vielä monta koettelemusta ennen kevättä.
– Viime vuosina oraita ovat rasittaneet erityisesti kevään ahavat. Eli kun oras on kevään lämmössä virittynyt kasvuun, tuleekin tuuli ja pakkaskausi päälle.
Talven ja kevään aikana voi esiintyä myös pintaroutaa, joka katkoo oraiden juuria.
– Kaikkiaan pellolla makaava vesi on haitallista.
Runsas sade tässä vaiheessa vuotta on haitallista kasveille. Lisäksi sade kuljettaa ravinteet ja maa-aineksen vesistöihin. Pelloilla makaava vesi taas aiheuttaa maan liettymistä ja tiivistymistä, mikä on erityisen haitallista savimailla.
– Viljelijät ovat melko voimattomia näiden sääolojen ja niiden seurannaisvaikutusten kanssa, Pirhonen toteaa.
Harvat keinot, joihin viljelijä voivat hänen mukaansa vaikuttaa, ovat maan rakenteesta ja ojituksesta huolehtiminen, sekä lohkojen pitäminen kasvipeitteisenä ympäri vuoden.
– Syyskylvöisten kasvien suosiminen ja monivuotisten kasvien, kuten nurmen ja kuminan viljely ovat keinoja päästä ympärivuotiseen kasvipeitteisyyteen, hän jatkaa.
Teksti: Ina Virtanen
