Ilkka Tahvanaisen kolumni: Puhutaan runoa

0

Ihmisten perustarpeita on kuulua yhteen, tavalla tai toisella liittyä toisiin.

Joskus tämä tapahtuu mikrofonin edessä runoa puhuen.

Runous ei ole vain ammattikirjailijoiden ja lausujien etuoikeus tai saavutettu mahdollisuus. Kuka tahansa voi kertoa, tanssia, soittaa runollisen ajatuksen toisille.

Lavalla jo joku kertoo olevansa ensi kertaa näyttämöllä, toinen nyanssoi lyriikkaa taidokkain rytmikääntein. Muutamat jakavat satuttavaa omakohtaisuuttaan. Aiheet vaihtuvat, ja paikalla olijat liittyvät runoihin omista kokemuksistaan käsin. Syntyy päällekkäisiä kertomuksia, kokemusten aaltoilua tässä ja näin, lavan ja kuulijoiden välillä. Joskus aallot kostuttavat ihonalaisen maailman.

Runo-Kaarina-viikolla kaarinalaisilla on mahdollisuus tulla puhumaan runoa, esittämään mielen ilmoitus. Millaisen mielen ilmoituksen haluaisit jakaa meille? Miten ja missä sen tahtoisit tehdä? Vai haluaisitko runoilla kotona, saunan lauteilla, lenkkipolulla? Joskus runollisuus ilmentyy sanattomuutena ja rivien välisyytenä. Vavahduttavaa aukkoisuutta!

Tai tehdään aluerunoa. Eri taustoista tulevat ihmiset kokoontuvat yhteen. Runo venyy ilmaisun ja ihmisten mukaan. Runo kestää kyllä. Kuka tietää, vaikka samalla huomaa nytkähtäneensä hiukan outoon asentoon, runomaisempaan etunojaan.

Ilkka Tahvanainen

Vuoden 2019 Runo-Kaarina-kilpailun voittaja

Leave a Reply

  Subscribe  
Notify of