Usein kyse on mielipiteiden väheksymisestä ja joko suorasta veetuilusta, tai ainakin viisastelusta. Sitä höystetään pahimmillaan kommentoimalla toisen henkilökohtaisia ominaisuuksia, ulkonäköä ja ulosantia.
Monella alalla ihmiset joutuvat tikunnokkaan työnsä vuoksi. Palautteenantaja sylkäisee kaunansa ulos miettimättä yhtään, että työntekijä kuitenkin usein toteuttaa työtehtäväänsä annettujen ohjeiden pohjalta.
Yhä useammin törmäämme toimituksissa siihen, että haastateltava kyllä kommentoi mutta murehtii jo etukäteen mahdollista palautetta.
Paljon puhutaan siitä, miten aikuisten perässä lapset ja nuoretkin tylyttävät, arvostelevat toisiaan ja takertuvat toistensa virheisiin tai heikkouksiin. Sitä pienet perässä, mitä isot edellä, sanotaan.
Tuore ruma ilmiö on ollut tämä, että kiistanalaisten henkilöiden kuolemasta voi alkaa julkinen suunsoitto siitä, miten kelju tuo ihminen onkaan ollut, mitä tehnyt. Ei siinä jätetä sururauhaa omaisille, kuten joku kollega muotoili.
Tähän lehteen yhtä artikkelia varten toimittaja Maria Kesti pisti itsensä likoon, eli asettui kuvattavaksi tavalla, joka on intiimi. Tekstissä hän kertoo, miltä se tuntui.
Keskustelimme jutunteosta etukäteen. Jo silloin jäin miettimään, että jokaisen vanhemman pitäisi muistaa toistaa lapselle ja nuorelle, miten erinomaisen hyvä tämä on sellaisena kuin on. Hyvä itsetunto ja hyvä kehonkuva kannattelevat silloinkin, kun joku joskus osoittelee ja moittii.
Taina Tukia
