Täytyy nostaa heille hattua luottamuksesta suomalaiseen yhteiskuntaan. Ratkaisu kuulostaa samalta kuin ajaisi moottoritiellä silmät kiinni. Maailma muuttuu nopeasti, ja jotta sopeutuisimme siihen ja voisimme vaikuttaa ajoissa sen menoon, on pysyttävä asioista perillä.
Lehtien ja uutisten lukematta jättämistä perustellaan usein sillä, että kaiken tärkeimmän saa kuitenkin tietää sosiaalisesta mediasta. Ratkaisu kylmää. ”Kaikkihan” ovat Facebookissa, tuumivat ikätoverini. Nuori polvi nauraa: ei kai kukaan enää Fasea käytä. Vanhin ikäpolvi tuntee Facebookin lähinnä kuulopuheista. Somealustat ovat hyviä apuvälineitä tiedonhankintaan, mutta jos jättäytyy niiden varaan, jää yhä pienemmäksi käyvän kuplan sisään.
Somealustojen liiketoiminnan perusta on, että kuvittelemme olevamme ulottuvilla koko maailmaan, vaikka todellisuudessa maailmasta tulee peilattua vain piskuinen osa. Puolueeton taho ei myöskään valvo keskustelua, joten ammattiartikkelit, ostetut artikkelit, valeartikkelit sekä pienen piirin huutoäänestys näyttäytyvät samanarvoisina.
Toki sanomalehtien ja julkisten organisaatioiden täytyy nykyään hyödyntää somea, ja digimaailma tarjoaa perinteisille medioille huikeita uusia mahdollisuuksia. Sen sijaan jos some uskotaan ainoaksi tiedotusvälineeksi, median työstä tulee jatkuvaa virvatulten takaa ajamista.
On huolestuttava asenne, että en viitsi ottaa asioista selvää esimerkiksi lukemalla lehtiä vaan tiedon tulee osata etsiytyä sinne, missä itse olen – mihin sitten keksinkin mennä. Yhteiskunta ei toimi näin. Kintereillämme pysyvät kyllä mainostajat ja ne, jotka haluavat hyötyä meistä. Mitä tulee yhteiskunnallisen vallankäytön seuraamiseen, tiedon saamiseen tarvitaan oma-aloitteisuutta: sitä, että avaa lehden tai seuraa uutisia netistä.
Maria Kesti
