Saunanpuhtaana kameran edessä

0
Boudoir tarkoittaa pientä yksityistä huonetta tai salonkia, jossa nainen voi olla vapaammin kuin muualla. Katri Haaviston ottama kuva toimittajasta.

Edeltävänä iltana kädet alkavat hiota. Mihin olen pääni pistämässä?

Olen menossa boudoir-kuvaukseen, jonka kuvat ottaa kaarinalainen valokuvaaja Katri Haavisto. Boudoir- eli naiseuskuvauksen on ylistetty olevan voimaannuttavan naisellista.

Alkuun Haaviston ateljeessa Raunistulassa tunnen itseni yhtä naiselliseksi kuin lanttu.

Juttelemme. Riisun itseni puolipukeisiin. Olen kiusallisen tietoinen siitä, miten paljon elopainoa ja selluliittia on 44 vuodessa kertynyt, miten vatsastani näkee kolme raskautta, miten ruuhkavuosien vuoksi liikkuminen on jäänyt vähiin.

Valo siivilöityy ateljeehen suurista ikkunoista. Katri antaa neuvoja siihen, minkätapaiset asennot ovat kuvauksellisia, pyytää minua vuoteelle istumaan ja alkaa kuvata.

– Voisit kiertää itseäsi tännepäin, ojenna kätesi oikein suoraksi. Juuri noin, voi, miten kaunis! hän kehottaa.

– Nyt voisit rypistää lakanaa itseäsi vasten. Nyt vaikka sormeile hiuksiasi. Sitten jos kokeilisit katsoa ylöspäin kohti ikkunaa.

Olo muuttuu vähä vähältä yhä luontevammaksi. Viipyilen ikkunan ääressä. Siirrymme suurempaan huoneeseen. Katri pyytää minua kävelemään samalla, kun hän ottaa kuvia. Pitsiaamutakkia voi laskea päältä, laahata sitä maassa, askeleita kannattaa astua hiukan ristiin, voi kurkistaa taakse olkapään yli. Hän kysyy, haluanko ottaa tanssiaskeleita.

Olo muuttuu yhä rennommaksi. Suomalaisnainen on saunan myötä tottunut viettämään aikaa olemattomissa vetimissä vieraiden kanssa.

– Oi, pysähdy! Solisluu tulee todella kauniisti esiin, Katri henkäisee.

Unelmoin, haaveilen, kamera käy – ja jotain alkaa muuttua sisälläni. En ole huomannutkaan, miten rumana tavallisesti ajattelen kehoani, miten keskityn piirteisiin, jotka eivät ole täydellisiä ja nuken kaltaisia. Hämärässä sivuvalossa, kameran edessä alan tajuta, että ei minussa mikään ole rumaa: mikä tahansa on kaunista, kun katsoo lempein silmin ja haavoittuvuutta rakastaen. Voin olla ylpeä itsestäni tällaisena kuin olen: olen hyväksytty epätäydellisenä.

Siirrymme takaisin ateljeelle ja vuoteelle. Lopulta kuvaus on ohi. Olo on lähes pyhä.

– Minun tekisi aina mieleni halata, kun kuvaus on ohi! Katri nauraa.

Lähden kotiin innostuneena. Ryhti on helpompi pitää pystymmässä, liikkuminen tuntuu hyvältä, koen kehollani olevan arvoa. Vartalosta haluaa pitää huolta.

Seuraavana päivänä puren huulta. Terapeuttiset ja syvälliset kokemukset eivät aina ole pelkästään mukavia.

Meninkö liian pitkälle? Ylitinkö rajani? Luotinko liikaa? Entä jos kuvat päätyvät pahantahtoisiin käsiin? Niin paljonhan on varoiteltu siitä, että arkaluonteisia kuvia ei saisi koskaan ottaa itsestä.

– Nykyisen tietosuojan aikana valokuvaajat ovat hyvin tietoisia siitä, että kuva on henkilötieto eikä kuvia julkaista missään ilman asiakkaan lupaa, Katri painottaa.

Kuvat tulevat sähköpostiin.

Ne ovat tunnelmaltaan hauraita, koskettavia. Tuossahan minä olen, sellaisena kuin olen, tämänikäisenä kuin olen. Joku pysähtyi ääreeni, toi minut esille.

Jos jokin näistä kuvista sattuisi päätymään vääriin käsiin, eipä se erityisemmin kirpaisisi. Minähän noissa kuvissa vain olen, kauniina.

”Jotta näkisit itsesi yhtä kauniina kuin minä näen sinut”

– Kokeilin pari vuotta sitten boudoir-kuvaamista ja tiesin heti, että tätä haluan tehdä. Oli silmiä avaavaa nähdä, miten valtava vaikutus kuvauksella oli naiseen, Katri Haavisto kertoo.

– Kuvaan pystyy vangitsemaan sellaista kauneutta, mitä nainen ei koskaan itse pysty näkemään itsestään.

Haavisto on 32-vuotias valokuvaaja, joka jäi vajaa kolme vuotta sitten pois myynnin ja markkinoinnin opettajan työstä. Hän keskittyi sen jälkeen yrittäjänä valokuvaamiseen.

Boudoir-kuvien lisäksi Haavisto ottaa pariskunta-, kihla-, hää-, raskaus-, perhekuvia: kuvia, joita yhdistää naiseus ja rakkaus. Eniten häneltä pyydetään perhekuvia, toiseksi eniten boudoir-kuvia.

Haavisto kertoo, että boudoir-kuvauksiin tulevien ikähaitari on ollut 25-vuotiaasta 60-vuotiaaseen. Enemmistö on ollut 30–40-vuotiaita.

Useimmat naiset hankkivat boudoir-kuvat omasta kehosta huomenlahjaksi sulhaselleen tai muuten vain lahjaksi miehelleen.

– Ennen kaikkea boudoir-kuvaus on lahja itselle, vasta sitten toiselle, Haavisto miettii.

Usein boudoir-kuvaukseen tullaan 40-vuotispäivän korvilla: sinä hetkenä, kun oman kehon kanssa on jo sujut mutta painovoima ja ikä eivät vielä ole tehneet tepposiaan.

– Uusi ilmiö on, että mies ostaa boudoir-kuvauksen lahjaksi naiselleen, sillä mielellä, että ”näkisit itsesi kerrankin yhtä kauniina kuin minä näen sinut”, Haavisto kertoo.

Hän miettii, että epävarmuus omasta kehosta ja huono itsetunto rajoittaa usein naisen olemista ja seksuaalisuutta. Boudoir-kuvauksen kautta on helpompi vapautua ja hyväksyä itsensä, kuten sen, että raskausarvet eivät ole virhe vaan kaunis osa omaa kehoa.

– Useimmat kuvauksiin tulevat jännittävät. Nopeasti jää kuitenkin sulaa ja ihmiset rohkaistuvat, Haavisto kertoo.

Haaviston ateljee on Turussa Raunistulassa, mutta häntä pyydetään usein kuvaamaan myös koteihin, luontoon tai esimerkiksi hotelliin.

Haavisto ohjeisti boudoir-kuvauksen aikana kuin hän itse olisi käynyt mallikoulun. Todellisuudessa hän on kuitenkin kasvatustieteiden maisteri, joka ohjeistaa oman kuvauskokemuksensa ja valokuvausopintojensa pohjalta: mikä näyttää hyvältä.

– Rakastan sitä, miten vartaloon tulee koukkua ja kulmaa, Haavisto hymyilee.

Teksti: Maria Kesti

Leave a Reply

  Subscribe  
Notify of