Ura Basket eGameStarsin valmentaja Andrew ”Andy” Johnston syntyi Brooklynissa, vietti nuoruutensa ja opiskeluaikansa New Hampshiressä ja aloitti valmentamisen 32 vuotta sitten. Tie on vienyt Islannin kautta Suomeen, välillä kotimaahan palaten, nyt Kristian Palotien apuvalmentajaksi Ura Basketiin.
Suomi tuli aiemmin tutuksi, kun Johnston valmensi Pussihukkia Vantaalla.
– Puolustuksemme pitäisi olla koko ajan paremmalla tasolla. Se työ tehdään harjoituksissa, toistojen kautta. Jokapäiväinen vaatimustaso, sen pitää olla kova, riman pitää olla korkealla. Ja harjoitusten pitää olla pelinomaisia, Johnston kuvailee englanniksi.
Islannissa viisi ottelua viikossa
Islannin vuosi oli vaativa. Johnston vastasi neljästä joukkueesta Keflavikissa: miesten ja naisten edustusjoukkueista sekä molemmista alle 20-vuotiaiden joukkueista.
Työtä oli paljon. Nuorten joukkueet voittivat maan mestaruudet. Naisten joukkue oli sarjassa kolmas ja miehet kakkosia.
– Jaksoin sitä yhden kauden, mutta se vain oli liikaa, vaikka pidänkin itseäni aika ahkerana, työteliäänä ja energisenä, Johnson sanoo.
– Kun on päävalmentaja, elää ottelussa mukana ja kokee asiat voimakkaasti, Kun on neljä joukkuetta, palautumisaikaa ei jää. Viidestä kuuteen peliä viikossa oli liikaa, en ehtinyt palautua ja antaa mielen rauhoittua.
Nyt Johnstonin toimenkuvaan kuuluu myös auttaa Ura Basketin kakkosjoukkueen kanssa. Hän käy harjoituksissa kahdesti viikossa sekä otteluissa, kun edustusjoukkueen kiireiltään ehtii. Ura Basketin lisäksi hän valmentaa Urheiluakatemiassa kerran viikossa 13 pelaajan ryhmää. Pelaajista kaksi on tyttöjä. Iältään pelaajat ovat 14–16-vuotiaita.
– Ryhmä on hyvä ja motivoitunut, hyvin valmennettavissa, ja nautin siitä työstä kovasti.
Johtajuus on vaatimista
Työ edustusjoukkueen apuvalmentajana on olla apuna harjoituksissa. Myös videolta tutkitaan etukäteen tulevat vastustajat, lähinnä hyökkäyspelaamisen osalta. Lisäksi Johnson avustaa Kristian Palotietä otteluissa.
Johnstonin oma valmennusfilosofia on muovautunut vuosien saatossa. Matkan varrelta tarttuu vaikutteita ja ideoita.
– Toivot, että joukkue sisäistää ajatuksesi, sekä hyökkäyksen että puolustuksen. Lisäksi on mietittävä, miten opetat ajatuksesi ja miten harjoitutat niitä asioita. Johtajuus kuuluu tähän oleellisena. Näin siis päävalmentajana. Apuvalmentajana tehtävänä on täydentää, auttaa päävalmentajaa ja laajentaa lähestymistapaa. Apuvalmentajan rooliin ei kuulu tuoda esiin omaa filosofiaa. On tärkeä ymmärtää roolinsa. Itse olen ollut sekä pää- että apuvalmentaja.
Ihmisiä pitää kohdella hyvin
”Demanding without being demeaning”. Vaativa ilman nöyryyttämistä. Tätä lausetta Johnston toistaa useasti.
– Pelaajat tarvitsevat tietyn vaatimustason ja haluavat sitä. Jos ei sitä ole, menetät kontrollin, ja pelaajat menettävät luottamuksen ja uskon, Johnson sanoittaa.
– Pelaajien ei tarvitse uskoa kaikkea, mitä sanot, mutta valmentajalla on oltava vastaukset heidän kysymyksiinsä. Jos saan ehdotuksia ja olen eri mieltä, kysyn miksi. Jos olen samaa mieltä, en kysy, vaan otan käyttöön.
Johnstonin puheessa korostuu ihmisten hyvä kohtelu ja kunnioitus. Päämääränä on aina puuttua pelaajan tekemiin ratkaisuihin ja tekemisiin, ei koskaan pelaajan persoonaan. On oltava vaativa, mutta ei nöyryyttävä.
Valmentaja on opettaja ja myyjä
Menestyvä valmentaja voi olla hyvin monilla eri pelifilosofioilla. Valmentajilla on oma tyylinsä.
– Johtajuus tulee esiin siinä, miten vaadit ja saat pelaajat toteuttamaan suunnitelmiasi. Kyse on kurista: siitä, että tehdään asiat niin kuin on sovittu, tehdään asiat oikein, ja siitä, että tehdään niin koko ajan, Johnston toteaa.
– Kuri ei siis ole negatiivinen asia. Valmentajan tehtävä on pitää tuo kuri: miten pelataan hyökkäykset, miten puolustukset, pikkuasiat. Lisäksi mukaan kuuluu käytös kentällä ja sen ulkopuolella. Valmentajana olet opettaja mutta myös myyjä. Pelaajien on ostettava pelifilosofiasi ja toteutettava sitä, jotta tulisi menestystä.
Otteluissa ei pitäisi tarvita runsaasti neuvoja, sillä neuvomiset on tehty jo harjoituksissa. Peleissä valmentajan on osattava käyttäytyä, ja on kiusallista, jos pelaajia ei kohdella hyvin.
Vaikka työ onkin pitkälti tehty ennen ottelua, on oltava suunnitelma B ja C, mikäli ensisijainen pelisuunnitelma ei toimi. Ei pidä olla jääräpäinen.
Johtajuus kentällä on usein luontaista.
– On hyödyllistä, jos on pelaajia, jotka ovat johtajia kentällä, sekä otteluissa että harjoituksissa. Tämä keventää valmentajan taakkaa. Johtajuutta kentällä ei voi pakottaa kenellekään, sillä se on usein luontaista. Ja johtaa voi monella tavalla, kuten esimerkillään. Toisaalta on minulla ollut myös loistavia kapteeneja, jotka eivät juurikaan saaneet peliaikaa, sanoo Andy Johnston.
Teksti ja kuva: Pekka Tenhonen