Kuka olisi uskonut, että kahden kuukauden tanssiharjoitukset johtaisivat tähän hetkeen, jäätymiseen jo ennen kuin vanhojen tanssit ehtivät alkaakaan?
Tätä hetkeä odotellessa tapahtui niin monta muuta asiaa, jotka tulen muistamaan ilon, odotuksen, pettymysten ja jännityksen kirjona. Ymmärrän vasta nyt, että vanhojen tanssit ovat muutakin kuin itse tanssit. Niiden ansiosta olen saanut monenlaisia muistamisen arvoisia kokemuksia. Mukaan mahtuu tietenkin iloisten muistojen lisäksi myös katastrofin aineksia juuri pari päivää ennen tansseja.
Kaikki lähti liikkeelle mistä muustakaan kuin mekon etsinnästä. Näin jo mielessäni kuvan täydellisestä asukokonaisuudesta. Mekko olisi vaaleanpunainen ja hillitty. Sen kanssa sopisi kampaus, joka jättäisi suurimman osan hiuksista auki. Kaiken kruunaisivat kauniit, säkenöivät korvakorut.
Kerroin innoissani ideastani vanhemmille, vaikka olisihan se pitänyt arvata, että mekko pitää ostaa käytettynä. Ei kukaan löydä unelmiensa mekkoa Tori.fi:stä! Kävin hätäpäissäni kaikki mahdolliset ilmoitukset läpi, mutta mikään ei oikein erottunut joukosta. Onneksi äitini kavereilla oli vanhojen mekkoja, joista valita. Harmittaa näin jälkeenpäin, että jätin mekon metsästyksen niin viime hetkeen, mutta ihan kaunis turkoosi mekko sieltä sitten löytyi.
Paniikki iskee
Enää neljä päivää tansseihin, ajattelin hajamielisesti, kun istuin uneliaana kampaajan tuolilla odottaen koekampauksen valmistumista. Olimme päätyneet todella näyttävään hiusmalliin, jossa suurin osa hiussuortuvista oli vedetty nutturan päälle. Suurimmaksi haasteeksi osoittautui rajoittunut aika, koska pelkästään hiusteni kihartamiseen meni yli tunti erilaisen hiuslaatuni takia.
Oli aika kokeilla mekkoa kampauksen kanssa. Enää puuttuivat korkokengät. Paniikki oli silminnähtävää, kun huomasimme, että mekon helma oli yli viisisenttisistä koroista huolimatta liian pitkä. Mielessäni pyöri vain ajatus siitä, että kompastuisin mekkoon kesken tanssien. Lyhennykseen ei olisi enää aikaa, joten korkeammat korot jäivät viimeiseksi vaihtoehdoksi. Pikashoppailun aika!
Kaiken valmistelun ja stressaamisen jälkeen suurin pelkoni kävi toteen. Vain kaksi päivää ennen tansseja parini Tuomas ei tullut kouluun. Myöhemmin iltapäivällä kuulin, että hänellä oli 38 astetta kuumetta. Lopputuloksena oli, että Tuomas tuli tansseihin puolikuntoisena ja selvisi päivästä Buranan voimin.
Juhlavasti Turun linnassa
Juhlapäivä oli täydellinen. Parasta oli se, että tanssiaiset pidettiin Turun linnassa! Linna on vanha, ja salit sijaitsevat monen rappukäytävän päässä ylhäällä. Käytävät oli valaistu lämpimällä valolla, joka loi juhlallisen tunnelman jo ensivaikutelmalta. Iltaan kuului tanssien lisäksi juhlaillallinen.
Palaan hetkeen, jolloin nimemme kuulutettiin. Tuntui siltä, kuin aika olisi pysähtynyt. Se, mikä lopulta sai jalkani vihdoin liikkeelle, oli yksi pieni mutta niin tarkoituksellinen lause. Se oli tarpeeksi vahva antamaan kaiken tarvitsemani rohkeuden sillä hetkellä.
– Me tullaan muistamaan tästä päivästä vaan ne kohokohdat, joten tehdään niistä ikimuistoisia, Tuomas sanoi minulle.
Lämmin tunne vahvisti ajatuksiani, ja pääsimme vihdoin marssimaan Turun linnan kauniin kuningattaren salin päähän omalle tanssipaikallemme. Tästä illasta tulisi unohtumaton.
Teksti: Ada Potinkara
