Agility on huippu-urheilua, jossa jokainen sadasosa merkitsee– Kaarinasta kaikkien aikojen ensimmäinen vuoden agilityurheilija

0
Janita Leinonen ja bordercollie Fu ovat saavuttaneet tukun kärkisijoja koti- ja ulkomaan agilityradoilla 2010-luvulla.

Katsekontakti esteen takana odottavaan Dao-nimiseen bordercollieen.

– Jes!

Lähtömerkki on annettu. Dao kirmaa liikkeelle, loikkaa esteen yli ja säntää kohti seuraavaa. Sillä välin toimittajan olisi pitänyt ehtiä juosta jo seuraavalle esteelle, antaa kehollaan selkeä merkki Daolle radan suoritussuunnasta ja siitä, minne esteelle koiran tulisi seuraavaksi suunnata. Ja kaikki tämä pitäisi tehdä täydessä juoksuvauhdissa.

Hölkkäämällä koira ohittaa sinut kymmenen metrin etumatkasta ja mutkista sekä esteistä huolimatta ensimmäisen 20 metrin aikana.

Ja agility-radan mitta voi olla jopa 200 metriä.

– Kyllä se on ihan täyttä urheilua, vaikka varsinkin miehet voivat etukäteen ajatella, että tämä on jotain naisten hömpötystä, kaarinalainen agilityn moninkertainen arvokisamitalisti  Janita Leinonen naurahtaa.

Sykkeet korkeammalla kuin crossfitissä



Konkreettinen esimerkki agilityn urheilullisuudesta tulee Leinosen urheilukellosta, joka mittaa sykkeitä treenin aikana. Crossfitiä agilityn ohella harrastava Leinonen kertoo, että maksimisykkeet nousevat agilityradalla kovaa kuntosalitreeniä korkeammalle.

Silloin puhutaan lukemista, jotka kohoavat 160:n päälle.

– En sitä ollut aiemmin miettinytkään, mutta olihan se yllättävää. Varsinkin huippusykkeissä oli selvä ero, agilityssä suoritus on kuitenkin niin räjähtävä, vaikka kestoltaan rata ei montaa kymmentä sekuntia viekään. Myös kalorien kulutus oli agilityssä saman mittaisessa treenissä tehokkaampaa, Leinonen miettii.

Agilityssä suorituspisteitä saa virheettömästä suorituksesta ja mahdollisimman nopeasta radan suoritusajasta. Yksikin esteen pudotus tai väärä ylityssuunta vie huipputasolla kauas kärkisijoilta.

Vuoden agilityurheilijaksi



Yksi osoitus lajin arvostuksen noususta urheiluväen silmissä on se, että viime vuonna vuoden urheilijavalintoihin lisättiin mukaan myös agilityurheilu. Kukapa muukaan olisi vastaanottanut kaikkien aikojen ensimmäisen vuoden agilityurheilijan tittelin kuin Leinonen.

Pitkä, yli kymmenvuotinen taival maajoukkueessa ja lukuisat arvokisaedustukset ja -mitalit saivat näin ansaitsemansa tunnustuksen.

– En alun perin edes tiennyt, että agility olisi mukana urheilijavalinnoissa. Varmaan jotain kertoo se, että ne henkilöt, jotka päättivät lajin ottamisesta mukaan valintaan, olivat viime syksynä ensimmäistä kertaa katsomassa MM-kisoja paikan päällä. Omalla kohdallani kyse on varmaankin enemmän pitkän menestyksekkään uran huomioimisesta kuin vain yksittäisestä hyvästä kaudesta. Itse asiassa viime vuosi oli yksi huonoimmistani, ainakin jos arvokisamenestystä mitataan, Leinonen naurahtaa.

Yksi pudotus pudotti MM-kärkisijoilta



Viime syksyn koti-MM-kisoissa Turussa Leinosen ja hänen kisakoiransa Fun matka tyssäsi heti alkuunsa, kun yhdellä esteellä tuli pudotus. Muuten virheetön suoritus ei enää auttanut tasaväkisessä kilpailussa.

– Mukana on toistasataa huipputason kilpailijaa, joten varaa virheisiin ei ole. Jos radalle osuu yksikin pudotus tai muu virhe, voi haaveet kärkisijoista unohtaa, Leinonen sanoo.

Huipulle mieliäkseen koiran rodulla on väliä. Maksi-koirien, eli säkäkorkeudeltaan yli 50-senttisten koirien luokassa ykkönen on bordercollie.

– Laji vaatii koiralta elastisuutta, nopeutta ja aktiivista luonnetta. Jos miettii vaikka MM-kisoja, oli kisojen yli sadasta koirasta maksi-luokassa yli 90 prosenttia bordecollieita.

Turun seutua Leinonen pitää tällä hetkellä Suomen parhaana ympäristönä harjoitella ja kilpailla huipputasolla agilityssä.

– Turussa on kolme isoa hallia ja paljon isoja kisoja. Piikkiössä taas on ideaali harjoitushalli. Kai sekin jotain kertoo, että maajoukkuetason agilityurheilijat ovat tulleet lähes järjestään tältä seudulta, Leinonen kertoo.

Sijoituksia :

34 SM-mitalia, kuuden eri koiran kanssa

27 kansainvälistä arvokisamitalia, neljän eri koiran kanssa (Pohjoismaiden mestaruus, European Open, maailmanmestaruus)

Ollut Suomen maajoukkueissa 14 kertaa, vuosina 2005–2007 ja 2009–2019, neljän eri koiran kanssa

Maksikoirien ranking 1. sija täysillä pisteillä 3,5 vuotta yhtäjaksoisesti, lokakuusta 2016 maaliskuuhun 2020

Teksti ja kuvat: Jan Sundman

Leave a Reply

  Subscribe  
Notify of