Perinteisen murhamysteerin arvoituksen ratkaisemista voi luonnehtia makaaberiksi pullonpyöritykseksi, jossa vakavimman mahdollisen rikoksen – murhan – myötä jokainen roolihahmo joutuu vuorollaan kertomaan totuuden itsestään, kunnes verkko kiristyy kiristymistään syyllisen ympärillä. Syyllistä etsittäessä idylliseltä tai vähintäänkin kunnolliselta näyttänyt elämä paljastuu kulissiksi, jota kukin on pitänyt yllä, sopeutumatta pelinappulaksi yhteiskunnan tarjoamassa pelissä.
Murhamysteeri oli lajityyppinsä syntyaikoina yksi vastaus modernisoituvassa maailmassa ahdistuneen ihmisen järjestyksenkaipuuseen: näissä tarinoissa rikos järkyttää yhteisön harmoniaa, mutta arvoituksen ratkaisemisella kaaokselle saadaan selitys ja turvallinen harmonia palautuu takaisin. Kaarina-Teatterin Kahdeksan naista -näytelmä edustaa tätä perinteistä whodunit -tarinaa ja suljetun huoneen arvoitusta – joskin melkoisella uudella twistillä. Sitä ei tietenkään saa lehden palstoilla paljastaa.
Kaarina-Teatterin Kahdeksan naista on viihdyttävä murhamysteeri, jossa kukin roolihahmo vaikuttaa yhtä todennäköiseltä ja epätodennäköiseltä murhan tekijäksi. Lukija saa palkintonsa, jossa arvoitus ei ole liian helposti etukäteen ratkaistavissa.
Kukin Kaarina-Teatterin näyttelijä kuljettaa rooliaan taitavasti ja roolin rakoilematta. Vaikka jokaisesta paljastuu vakavia asioita, musertavan syvälle henkilökohtaisiin tragedioihin ei lajityypille ominaisesti mennä.
Ne roolisuoritukset, joita haluaisi nostaa erityisesti esiin, menivät itselläni täysin ristiin kanssakatsojani huomioiden kanssa, joten demokraattisinta lienee mainita, että heikkoja suorituksia ei lavalla näkynyt. Kukin hahmo teki uskottavaa ja kiinnostavaa työtä.
Näytelmän kompastinkivenä on sen tasakoosteisuus: esitys muodostuu lukuisista samassa huoneessa tapahtuvista varsin samantapaisista kohtauksista, joiden rytmittämiseen olisi kaivannut pinsettien sijaan lapiota. Lisäksi loppuratkaisu käydään hyvin nopeasti läpi, ja yllätyksen makustelemiseen olisi kaivannut esimerkiksi musiikkikappaletta.
Perinteisen murhamysteerin juuret ovat sekaannuksiin ja teeskentelyyn perustuvassa komediassa, ja koska Kahdeksan naista -käsikirjoitus jo rikkoo kaavoja, teatterin keinojakin olisi voinut lainata laveammin, esimerkiksi perinteisen murhamysteerin synkän serkun eli film noirin puolelta.
Esityskausi 3.5. asti. Ohjaus Laura Hurme. Rooleissa Jenni Ali-Keskikylä, Helmi Henell, Anne Höglund, Elina Karjalainen, Anneli Larkia, Anna Murtoniemi, Maija Nyström ja Salla Vahtera.
Teksti: Maria Kesti
