Kaarinalaistutkijalle Tiedekirja-palkinto: ”On älytön ajatus, että muutamme Marsiin”

0
Kirsi Lehto sai Vuoden tiedekirjan kirjoittamisesta palkinnoksi 10 000 euroa. Raati kehui kirjaa potentiaaliseksi klassikoksi, joka sopii moninlaisille lukijoille lukiolaisista elämänjanoisiin senioreihin.

Kaarinalaisen Kirsi Lehdon edesmennyt isä oli ihmettelijä. Kouluja käymätön maanviljelijä eli Pohjois-Savon perukoilla Tiede -lehteä lukien ja elämän suuria kysymyksiä pohtien. Mitä elämä on? Mihin se on menossa?

Turun yliopiston tutkijana ja opettajana työskentelevä Lehto arvelee tiedonnälkänsä olevan sieltä peräisin.

Nyt, 50 vuotta myöhemmin, osa isän esittämistä kysymyksistä on saanut vastauksen. Lehdon kirjoittama teos Astrobiologia: Elämän edellytyksiä etsimässä valittiin juuri Vuoden tiedekirjaksi. Palkittu teos on läpivalaisu siihen, miten elämä on syntynyt maapallolla.

Palkintopuheessa molekyyli- ja astrobiologian tutkija kiitti isäänsä.

– Isän mielestä ihmisen suurin tavoite elämässä oli ymmärtää, mistä tässä oikeastaan on kysymys. Hänen aikanaan vastauksia voitiin vain arvailla. Nykyään tiede tarjoaa jo paljonkin tutkimusperäistä tietoa, joskin siihen, mitä elämä on, ei vieläkään ole olemassa tarkkaa vastausta, Lehto toteaa.

Suurta sattumaa

Tiedekirjan kirjoittaminen on ollut Lehdon pitkäaikainen haave. Hän kirjoitti ensimmäiset lauseet kirjaansa jo kymmenen vuotta sitten. Toiveena on, että ainakin osa lukijoista innostuisi vielä melko tuntemattomasta tieteenalasta.

Astrobiologia tieteenä tutkii elämän syntyä, olemassa oloa ja tulevaisuutta maailmankaikkeudessa. Virologina eli virustutkijana Lehtoa kiehtovat erityisesti elämän syntyyn liittyvät kysymykset.

– On aivan ilmeistä, että varhainen elämä on syntynyt jonkinlaisen virusmaailman kautta. Geenejä vertailemalla on nähtävissä, että kaikissa eliökunnan haaroissa on viruksia, joilla on yhteisiä virusgeenejä. Tämä tarkoittaa, että virukset ovat olleet täällä ennen eliökunnan yhteistä esi-isää, Lehto selittää.

Yksi elämän syntyyn liittyvä harhakuvitelma on se, että kaikki kehitys maapallolla olisi tähdännyt tähän lopputulokseen.

– Todellisuudessa kaikki se, mitä on tapahtunut, on ollut hyvin sattumanvaraista. Se ei ole missään tapauksessa tähdännyt tähän, mitä nyt on olemassa. Samalla tavalla kehitys kulkee tästä eteenpäinkin sattumien kautta, Lehto muistuttaa.

Muistutus kuolevaisuudesta

Tällä hetkellä molekyyli- ja astrobiologi työskentelee etäyhteyksien päässä kotonaan. Turvallisuussyistä emme kättele ja tapaamme ulkona.

Näyttäytyykö ympäri maailmaa riehuva koronaepidemia tutkijan silmissä lopun alulta?

– Pikemminkin tämä on pieni varoitus tai muistutus kuolevaisuudesta. Jokin vähän reippaampi virus voisi tehdä paljon selvempää jälkeä, mutta ei ihminen tällaiseen lievään virustautiin häviä, virustutkija arvelee.

Hän toivoo, että poikkeustilanne havahduttaisi ihmiset näkemään, miten hauras ja haavoittuva elämä on. Vuosikausia tutkijat ovat varoittaneet, että ihminen tuhoaa toiminnallaan maapalloa ilman, että sillä on ollut merkittävää vaikutusta ihmisten käyttäytymiseen.

Astrobiologilta kysytään usein, miten pitkään maapallo kestää nykyistä elämänmenoa.

– On arvioitu, että viimeistään viiden miljardin kuluttua aurinko sulattaa planeettamme. Todennäköisesti olosuhteet elämälle käyvät liian kuumiksi jo paljon aiemmin, Lehto vastaa.

– Miljardi vuotta on ihmiselle aivan absurdi käsite. Meidän ei kannata takertua siihen, sillä totuus on, että ihminen itse ehtii hävittää ainakin oman elämänsä maapallolta murto-osassa tuosta ajasta, hän jatkaa.

Toinen kysymys, mikä ihmisiä kiinnostaa, on se, onko maapallon ulkopuolella elämää. Lehdon mukaan se on mahdollista. Toisaalta ihan yhtä todennäköisestä on, ettei ainakaan ihmisen havaitsemassa maailmankaikkeudessa ole muuta elämää kuin tämä.

– Siksi meidän pitäisi suhtautua suurella kunnioituksella elävään planeettaamme, eikä pitää tätä itsestäänselvyytenä. Ei voi ajatella, että tuhoamme tämän ja muutamme Marsiin. Se on maailman älyttömin ajatus.