Asenne on väärä, syyllistävä ja perustuu luuloihin. Totta kai moottoriveneilijöiden joukosta löytyy piittaamattomia ihmisiä, kuten liikenteestä ja muualtakin. Ylivoimaisesti suurin osa veneilijöistä on kuitenkin vastuuntuntoisia ja pohtii ympäristön tilaa. Heitäkin ahdistaa, kun he näkevät sinilevälauttoja.
Kun tein 40 vuotta täyttäneelle Pidä Saaristo Siistinä ry:lle historiikkivideota, kuljin Roska- Roope-aluksella saaristossa. Haastattelin yhdistyksen ihmisiä, saariston asukkaita ja veneilijöitä. Erityisesti saariston asukkaat, jotka ylläpitivät vierasvenesatamia, olivat tyytyväisiä siihen, miten vastuullisesti veneilijät ovat ryhtyneet käyttäytymään. Roskat tuodaan roska-asioihin tai viedään kotiin, eikä niitä heitetä mereen, kuten tekivät Ruotsin-laivatkin aiemmin. Käyttäytyminen satamissa ja liikkuminen luonnossa on nykyään luontoa kunnioittavaa ja muita huomioivaa.
Veneilijöiden keskuudessa ollaan huolissaan Itämeren tilanteesta. Keskusteluissa pohditaan moottorivaihtoehtoja, jotka saastuttavat vähemmän. Jotkut ovat vähentäneet liikkumista. Osa pohtii purjeveneisiin siirtymistä. Vessojen säiliöt tyhjennetään septiasemiin, joita saaristoon on tullut lisää. Enemmän vielä tarvitaan. Muoviroskia ei juurikaan enää löydy rannoilta.
Vuonna 1977 Turun Nuorkauppakamari teki Saaristoprojektin. Toimin projektin sihteerinä, perehdyin tehtyihin selvityksiin saaristosta ja veneilemisestä. Tein myös elokuvan silloisen saariston tilanteesta, ja kävin sitä varten monissa paikoissa. Roskia löytyi lähes jokaisen saaren rannoilta. Muutos veneilijöiden käyttäytymisessä ajatellen luontoa on ollut valtava, kun vertaan sitä nykypäivään.
Karl-Magnus Spiik
Moottoriveneilijä vuodesta 1966
