Hurja huhtikuinen tuuli saa vedet vuotamaan silmistä Uudenmaantiellä Piispanristillä. Kevätaurinko häikäisee. Kirkkaasti loistavat myös Heidi Kytöluhdan ja Mika Allénin keltaiset polkupyörät, tuuliliivit ja kypärät.
He ovat lähdössä polkemaan Kuusiston linnanraunioille. Reitillä he ”oikaisevat” Ravattulan kautta. Aikeissa on saada 35 kilometriä kerättyä samana iltana.
Kytöluhta ja Allén keräävät kilometrejä heinäkuun viikon mittaista Team Rynkeby – God Morgon -hyväntekeväisyysreissua varten. Takana on oltava 2500 kilometriä juhannukseen mennessä, jotta jaksaa varmasti polkea Turusta Pariisiin.
Tosin tämän kesän Rynkeby peruutettiin.
– Kun koko talvi on kerätty kilometrejä, emme halua keskeyttää niiden keräämistä nyt, Allén kertoo.
– Meille on joka tapauksessa luvattu paikat seuraavalle kesälle.
Valmista tänä keväänä
Kytöluhta ja Allén asuvat PIispanristillä juuri ja juuri Turun puolella, mutta pyöräretkillään he suuntaavat yleensä Kaarinaan ja Kaarinan kautta muualle, jotta Turun keskustan läpi ei tarvitsisi polkea.
Kaarinassa pyörätiet ovat hyviä. Erityisen hieno on tällä hetkellä 110-tien varsi, jota Varsinais-Suomen Ely-keskus on remontoinut pyöräilijöille paremmaksi koko talven.
– Leveää baanaa riittää, eikä hiekkaa ole, Kytöluhta ihastelee.
– Tällaista kun olisi kaikkialla! Mitä paremmassa kunnossa pyörätiet ovat, sitä enemmän on houkutusta lähteä pyöräilemään.
Monilla pyöräteillä on halkeamia, kuoppia ja hiekkaa. Ajaessa tärisee epämiellyttävästi.
– Aiemmin autoilijana ihmettelin, miksi pyöräilijät ajavat autotiellä, vaikka vieressä menee pyörätie. Nyt ymmärrän, miksi, Kytöluhta kommentoi.
Uudenmaantien pyörätiehanke Kaarinassa on vielä hiukan kesken. Liikennejärjestelmäasiantuntija Piritta Keto Ely-keskuksesta kertoo, että valmista pitäisi tulla kevään aikana.
Uudenmaantien vartta suhahtaa päivässä hurja määrä pyöräilijöitä. Laskentojen perusteella Kaarinassa polkee 110-tien pyöräteillä vuorokaudessa 600–800 pyöräilijää.
– Tämä on Turun seudulla Ely-keskuksen vastuulla olevista pyöräilyväylistä yksi vilkkaimmista. Juuri siksi se valittiinkin Elyn hankkeen kehittämiskohteeksi, kertoo Keto.
Eniten muutoksia tehtiin juuri Piispanristillä. Myös esimerkiksi Tuorlaan tuli jalankulkijoille uusi keskisaareke helpottamaan 110-tien ylittämistä.
Alikulkutunneleihin liikennemerkit
Yksi parhaimmista 110-tielle ilmaantuneista muutoksista on Kytöluhdan ja Allénin kokeman mukaan se, että alikulkutunnelien kohdalla ei enää tarvitse pelätä.
Pyöräteitä on siirretty tunneleista kauemmas pyöräkolarien välttämiseksi: näkyvyyttä on enemmän eikä alikulkutunnelista hujahdeta varoittamatta eteen. Samasta syystä joidenkin alikulkutunnelien kohdalle on tehty pyöräilijöille ikään kuin ohitusteitä.
Tietenkin pyöräilijöiden pitäisi itse katsoa, että reitti on selvä, mutta monella liikennesäännöt ovat hukassa.
Keto kertoo, että alikulkutunneleihin tuodaan vielä liikennemerkit ja sulkuviivat havahduttamaan siihen, että alikulkutunnelista tuleva on väistämisvelvollinen.
Koko Uudenmaantien pohjoispuolista kevyen liikenteen väylää on levennetty ja päällystetty uudelleen. Myös etelänpuoleinen pyörätie saa uuden päällysteen tämän vuoden aikana.
Kellon soittamisesta erimielisyyttä
Mielipiteitä jakaa se, pitäisikö pyöräilijän klingauttaa kelloa ohittaessaan jalankulkijan tai hitaamman pyöräilijän. Asiasta virisi väittelyä myös Kaarina-lehden Facebook-sivuilla: toisten mielestä kilauttaa pitäisi, toisten mielestä se on epäkohteliasta ja käsimerkkejä on tullut perään. Klingautus saattaa myös saada ihmiset säikähtäneenä poukkoilemaan minne sattuu.
– Kerran itse sanoin erään rouvan takana ”Anteeksi”, ja hän huusi perääni, että olisi sitä kohteliaammin voinut sanoa. Mietin, että miten, Allén toteaa.
Hän ja Kytöluhta kehottavat käyttämään pelisilmää: jos edellä oleva tuntuu kulkevan selvästi suoraan, pyöräilijän on turha ilmoitella olemassaolostaan, mutta varsinkin koirien ja pienten lasten kohdalla on hyvä viestittää, että täältä tullaan.
Helppo päästä alkuun
Kytöluhta ja Allén miettivät, miten helppo harrastus pyöräily on. Alkuun pääsee vähällä vaivalla ja rahalla. Hyviä polkupyöriä löytyy edullisesti käytettyinä, ja kevyen liikenteen väyliä ja rauhallisia maaseututeitä on kaikkialla.
Toisaalta nälkä kasvaa syödessä, he nauravat. Varusteita tulee hankittua toistensa perään.
Tärkein lisävaruste on tietenkin kypärä. Seuraavaksi tärkeimpiä ovat heijasteliivit ja hyvät mukavat kengät. Kytöluhta ja Allén vetäisevät kenkien suojiksi vielä erityiset suojasukat, jotka varjelevat viimalta ja sateelta.
Pyöräily sopii liikuntaharrastuksena hyvin korona-aikaan. Tosin ystävien kanssa ei nyt kannata polkea, vain oman perhepiirin tai niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa täytyy olla kasvokkain tekemisissä muutenkin.
Kytöluhta ja Allén olivat harrastaneet pitkään pyöräilyä, mutta isoin kipinä syttyi Rynkebystä. Allénia pyydettiin toissakesänä moottoripyörällä huoltojoukkoihin, ja Kytöluhdalla oli ollut ystävä mukana Turun joukkueessa. Kummankin oli tullut nähtyä vierestä, miten hauskaa ja hyvä henki reitillä on. Kummallekin hyväntekeväisyyspyöräily olisi ollut ensimmäinen.
