Opiskelijat kaikkosivat, mutta elämä koulutilalla ei hiljentynyt – Katso video vastasyntyneistä vasikoista

0
Tämä porsas on vasta muutaman tunnin ikäinen.

Oven takaa kuuluu röhkimistä. Suuri emakko makaa kyljellään karsinassa ja 15 vastasyntynyttä porsasta kilpailevat nisistä.

– Röhkiminen paljastaa, että maito on nousussa. Siinä, missä vasikat voivat käydä juomassa utareesta milloin vaan, sialla maitoa tulee vain pieniä hetkiä kerrallaan, karjanhoitaja Jonna Lehtinen opastaa.

Ammattiopisto Livian Tuorlan koulutilalla on rauhallista, sillä opetus on siirtynyt koronaepidemian takia verkkoon. Suurin osa opiskelijoista harjoittelee käytännöntaitoja nyt kotitiloillaan tai työharjoittelupaikoissa.

Sen sijaan elämä tilalla ei ole hiljentynyt.

– Perustöihin korona ei vaikuta, mitä nyt maatilan töissä käytettäviä hengityssuojaimia on heikosti saatavilla, Lehtinen kertoo.

Tänäkin aamuna koulutilalle syntyi uusi porsaspesue.

– Aavistin, että porsiminen on lähellä, kun emakko järjesteli korsia ja teki pesää. Vein karsinaan lämpölampun. Muutaman tunnin päästä siellä oli 15 pikkupossua, Lehtinen hymyilee.

Siat haisevat, haalarit hiostavat

Yli 20 vuotta Tuorlan koulutilalla karjanhoitajana työskennellyt Lehtinen on itsekin entinen Livian opiskelija. Nuorena hänellä oli kaksi haaveammattia: fysioterapeutti ja eläintenhoitaja.

– Äitini kauhisteli, kun valitsin tämän. Olen heppatyttö, mutta ei minulla ollut minkäänlaista maataloustaustaa, Lehtinen kertoo.

Vielä 1990-luvulla Tuorlan koulutilalla kasvoi sikojen ja lypsylehmien lisäksi lampaita ja kanoja. Useiden eri tuotantoeläimien pitäminen ei ole maataloudessa enää taloudellisesti järkevää. Siksi myös Tuorlassa eläinten määrää on karsittu.

Tällä hetkellä tilalla asustaa noin 60–70 emakkoa sekä Hereford-emolehmäkarjaa. Tilan ensisijainen tehtävä on toimia opetustilana maatalous- ja eläinalan opiskelijoille.

– Osa opiskelijoista on kotoisin maatilalta ja aikoo ryhtyä tilan jatkajaksi. Osa tulee suorittamaan kursseja vain EU-byrokratian takia. On täällä myös entisiä insinöörejä, opettajia ja muita alan vaihtajia, jotka ovat kyllästyneitä työhönsä, Lehtinen luettelee.

Maatalous tuntuu edelleen monelle houkuttelevalta vaihtoehdolta, vaikka hakijamäärät ovat romahtaneet Lehtisen opiskeluajoista.

Myös opiskelijat ovat muuttuneet. Harvalla nuorella on enää kokemusta maatilan töistä. Todellisuus ei välttämättä vastaa haavekuvaa.

–  Monelle nykynuorelle on kasvattava kokemus tulla tänne. Tämä on työtä, josta ei voi lintsata tai jonka voisi hoitaa huomenna. Eläimet ovat eläviä olentoja, jotka pitää hoitaa, vaikka ne haisisivat kuinka pahalta tai haalarit hiostaisivat, Lehtinen kuvailee.

Karjanhoitajat päivystävät yölläkin

Meteli sikalassa voimistuu. Emakot röhkivät, kirkuvat ja kolisuttavat karsinoita. Elämöinti kielii siitä, että sikojen ruoka-aika lähenee.

Siat ovat Lehtisen mukaan älykkäitä eläimiä. Ne tietävät kellontarkasti, milloin niiden kuuluu saada ruokaa. Ne myös vaistoavat, milloin paikalla on kokematon hoitaja.

– Sika kyllä tietää, kenen jalkojen välistä voi juosta. Opiskelijoista näkee, kenellä on luontaista kykyä olla eläinten kanssa. Onneksi sitä pystyy myös oppimaan, Lehtinen lohduttaa.

Lehtisen ja tilan toisen karjanhoitajan Noora Suomisen työpäivä tilalla alkaa puoli kuudelta. Iltaisin ja öisin he seuraavat eläinten vointia webkameroiden kautta. Päivystysyönä kello soi kahden tunnin välein.

– Lehmälurjuksemme ovat sellaisia, että välillä tuntuu, että ne odottavat jalat ristissä perjantaihin asti. Heti, kun viikonloppu alkaa, ne ryhtyvät poikimaan, Lehtinen nauraa.

Näin tapahtui viimeksi pari viikkoa sitten. Lauantai-iltana Lehtisen nukkumaan mennessä tilalla vallitsi täysi rauha. Pari tuntia myöhemmin pihatosta pilkisti vasikan pää.

Ihannetilanteessa poikimiset sujuvat ilman ihmisen väliintuloa.

– Suurempi rooli minulla on yleensä syntymän jälkeen. Silloin täytyy olla varmistamassa, että vasikka pääsee tissille ja saa tarvitsemansa ternimaidon.

Lehmät eivät murehdi

Maatilan arkeen kuuluu myös toinen puoli. Joka toinen viikko HKScanin auto kurvaa koulutilan pihaan. 30-kiloisiksi kasvaneiden possujen elämä jatkuu lihasikalassa. Sieltä ne menevät 5–6 kuukauden iässä teuraaksi.

Maatilalla joutuu myös kohtaamaan kuolemaa. Muutama viikko sitten tilalla syntyi kuollut vasikka.

Lehtinen ymmärsi, ettei poikiminen pääty hyvin, kun ulos työntyi valtavan kokoinen sorkka. Lopulta tarvittiin kaksi naista ja yksi mies vetämään sonnivasikka ulos. Pellava sai hyvästellä enkelivasikkansa nuolemalla sen puhtaaksi.

Lehtiseltäkin tuli melkein itku, kun hän katsoi, miten kovasti emo etsi seuraavana päivänä vasikkaansa.

– Sitten yllättäen pihaton muut vasikat alkoivat käydä sen tissillä. Kaikki lehmät eivät hyväksy muita vasikoita lähelleen, mutta Pellava toimii näköjään mielellään varaemona.

Vaikka maanviljelijöiden ahdingosta on puhuttu paljon viime vuosina, Lehtinen ei ole kertaakaan katunut uravalintaansa. Ei, vaikka äiti aluksi epäili.

Karjanhoitajan lisäksi hänestä tuli myös sikatilan emäntä, sillä Liviassa opiskellessaan hän tapasi miehensä, joka on kotoisin maatilalta.

– Monessa työssä joutuu katsomaan kelloa, että milloin työpäivä on ohi. Minulla se on päinvastoin, että katson kellon olevan jo noin paljon.

Lehtisellä on pitkäaikainen haave saada Tuorlan Herefordit laiduntamaan takaniityiltä Ykköstien varteen. Vielä se ei ole toteutunut, mutta nykyinen tilanhoitaja on suhtautunut ehdotukseen suopeasti.

– Minusta ihmisten pitäisi saada nähdä enemmän lehmiä. Niissä on jotakin rauhoittavaa. Lehmiä katsellessa omatkin murheet unohtuvat.

 

Oppilaitokset tarjoavat maanviljelijöille apua

Ammattiopisto Livia on monien muiden oppilaitosten tavoin ilmoittanut opiskelijoidensa olevan maatilayrittäjien käytettävissä korona-aikana. Opiskelijoiden apua voidaan maataloustiimin lehtorin Paula Kohijoen mukaan tarvita sellaisessa tilanteessa, jossa yrittäjä sairastuu tai lomitusapua ei ole saatavissa.

Yksittäiselle maatalousyrittäjälle oma tai työntekijän sairastuminen voi tarkoittaa jopa koko maatilan toimintakyvyn lamaantumista.

– Jos maatilayrittäjä tai hänen perheensä sairastuu, meihin voi kyllä olla yhteydessä. Selvitämme, onko meillä sellaisia opiskelijoita, jotka voisivat mennä auttamaan ja joiden taitotaso on riittävä, Kohijoki selventää.

Opiskelijalle järjestely tuo mahdollisuuden jatkaa opintoja poikkeustilanteessa, sillä työskentelyn tilalla voi hyväksilukea osaksi opintoja. Suurin osa Livian maatalousalan opiskelijoista tekee Kohijoen mukaan tällä hetkellä käytännön harjoituksia omalla kotitilallaan.

– Niille opiskelijoille, joille tämä ei ole mahdollista, yritämme tarjota käytännön opetusta hyvin pienissä ryhmissä, Kohijoki kertoo.

Myös Livian puutarha-alan opiskelijat ovat tarjonneet apuaan yrittäjille. Avunpyyntöjä ei toistaiseksi ole tullut, mutta lehtori Eeva Renforsin mukaan tälläkin hetkellä osa puutarha-alan opiskelijoista on työharjoittelussa kasvihuonetiloilla.