Kuulumisia koronakaranteenista: Kaarina-lehti kyseli, miten ikäihmisillä sujuu

0
Ystäväkahvila kokoontuu Seija Helanderin mukaan todennäköisesti seuraavan kerran ensi syksynä.

”Ystäväkahvila on ollut henkireikä”

Seija Helander, Ystäväkahvilan perustaja

”Olen pysynyt visusti omissa oloissani. Täytin juuri 80 vuotta ja minulla on monenlaista sairautta, joten olen oikein todella riskiryhmässä.

Lapseni soittelevat paljon ja tarjoutuivat tulemaan myös käymään, mutta sanoin, ettei tänne nyt kannata tulla. Olen käynyt ainoastaan kaupassa, mutta menen heti seitsemän jälkeen aamulla, kun on hiljaista. Lisäksi olen käynyt itsekseni metsäkävelyillä.

Tuntuu, että ikäihmiset suhtautuvat Kaarinassa rajoituksiin pääosin vakavasti. Kaupassa ei näe ketään seisomassa ja juttelemassa niin kuin ennen.

Kyllä aika nyt vielä kuluu, mutta mietityttää, miten pitkään poikkeustilanne jatkuu. Jos täytyy olla vielä kesälläkin eristyksissä, niin kyllä se alkaa käydä mielen päälle.

Ystäväkahvila on ollut minulle henkireikä. Tykkään järjestää ja olla ihmisten kanssa tekemisissä. Voi sanoa, että se on pitänyt minut hengissä. Meitä kokoontuu siellä joka viikko yli 50 ihmistä. Toivoisin, että kaikilla olisi nyt ainakin joku, jolle voisi soittaa.

Toivon mukaan inhimillisyys lisääntyy tämän kaiken jälkeen. Tuntuu, ettei maailmassa muuta kuin sodita, kaikki ajavat omaa etuaan. Ehkä ihmiset alkavat ajatella muitakin kuin itseään.”

”Kaarinakodin asukkaat levollisin mielin”

Yksikön johtaja Riitta Tuomisto, Kaarinakoti

”Tällä hetkellä tunnelmat Kaarinakodissa ovat hyvät. Itse teen etätöitä, mutta olen päivittäin yhteydessä hoitajien kanssa.

Kaarinakodissa, kuten muissakin kaupungin palveluasumisen yksiköissä, vierailut on toistaiseksi kielletty. Kielto koskee niin omaisia kuin muitakin kävijöitä. Kaikista hankalin tilanne on varmasti niille asukkaille, joiden luona omaiset käyvät lähes päivittäin.

Toisaalta sekä omaiset että suurin osa asukkaista ovat ymmärtäneet hyvin, miten vakavasta asiasta on kyse. Vaikeasti muistisairaat eivät välttämättä pysty käsittämään tilannetta, mutta toisaalta he eivät ehkä muista myöskään sitä, ovatko omaiset käyneet tai milloin he ovat käyneet. He elävät enemmän hetkessä.

Mitään sellaista ei ole huomattu, että asukkaat olisivat ahdistuneita tai levottomia. Puhelin on soinut jonkin verran normaalia enemmän, sillä omaiset saavat soittaa hoitajien puhelimeen ja kysellä kuulumisia.

Koronaviruksen takia Kaarinakodin ovet on suljettu tällä hetkellä myös esiintyjiltä. Olemme yrittäneet keksiä muuta ohjelmaa tilalle, esimerkiksi ulkoilemme vähän normaalia enemmän. Kaarinakodissa on oma virikevastaava, joka järjestää toimintaa.

Monissa kaupungin yksiköissä, kuten Tiklissä ja kouluilla, toimintaa on supistettu. Olemme saaneet sieltä tilapäisesti lisää työvoimaa meille. He osallistuvat asukkaiden hoitamiseen, mutta heistä on apua myös ulkoilutuksessa ja virikkeiden järjestämisessä.”

”Kirjoita kirje”

Marja-Helena Salmio, Punaisen Ristin Kaarinan osaston puheenjohtaja

”Ikäni takia olen kotikaranteenissa, koska hallitus on niin määrännyt. Päivän askareet ja rytmi ovat muuttuneet, vuorovaikutustilanteita on normaalia vähemmän.

Huomaan, että täytyy keksiä sellaista tekemistä, mikä ei ole ollut prioriteettina aiemmin. Olen pessyt ikkunoita ja imuroinut. Ehkä sen voi nähdä myös positiivisena asiana, että tulee tavallista tarkemmin siivottua.

Harmittaa, etten pääse kentälle, mutta olen ilmoittautunut vapaaehtoiseksi, joka voi toimia kotoa käsin netin ja puhelimen välityksellä. Monet SPR:n toiminnot, kuten ystäväpalvelu, jatkavat normaalisti, mutta konstit ovat toiset. Yhteyttä pidetään puhelimella, video- ja Skype-yhteyksillä.

Toistakymmentä kaarinalaista on ilmoittautunut vapaaehtoisiksi koronaan liittyviin tehtäviin. Olemme varautuneet auttamaan esimerkiksi ruuankuljetuksissa. Toimintaa organisoidaan parhaillaan. SPR:llä on myös henkisen tuen vapaaehtoisia, joille voi soittaa, jos tilanne ahdistaa.

SPR on toiminnassaan varautunut monenlaisiin poikkeustilanteisiin. Viime syksynä harjoittelimme Kaarinassa, miten toimimme, jos vesijohtovesi saastuu. Luulenpa, että tällaista epidemiaa ei kukaan osannut odottaa.

Itse en ole peloissani. Uskon, että kyllä me tästä selviämme. Kaikesta huolimatta tilanne on synnyttänyt myös paljon hyvää. Ihmiset ymmärtävät paremmin toistensa merkityksen ja ovat aktivoituneet auttamaan toisiaan.

Mielen virkistykseksi kannattaa keksiä sellaisia harrastuksia, joihin voi osallistua kotoa käsin ja etsiä uusia keinoja pitää yhteyttä ihmisiin. Itse mietin, että nyt olisi pitkästä aikaa mahdollisuus kirjoittaa ihan vanhanaikainen kirje.”

”Kukaan ei uskalla jäädä juttelemaan”

Keijo Tapper, Kaarinan vanhus- ja veteraanineuvoston varapuheenjohtaja, aktiivinen vapaaehtoistoimija

”Käytän yleensä 2–3 päivää viikosta vapaaehtoistyöhön. Kaikki se on nyt tauolla. Veteraanikuoromme on keskeyttänyt harjoitukset, ja kevään esitykset palvelutaloissa on peruttu. Vaimollani on parturiliike, joka on ollut jo muutaman viikon suljettu. Hän kantaa murhetta siitä, mitä asiakkaat ajattelevat tilanteesta.

Kaarinassa on sikäli hieno tilanne, että terveydenhuolto on hyvin hallinnassa eikä virustartuntoja ole juurikaan ollut. Täällä on saanut tuntea olevansa aika hyvin turvassa verrattuna pääkaupunkiseutuun. Tietysti tilanne voi muuttua.

Se askarruttaa, miten pitkään poikkeustilanne jatkuu. Jos ihmiset ovat eristyksissä vielä huhti- ja toukokuun, niin kyllä siinä kärsimystä on. Vanhana yrittäjänä pelkään, että Kaarinassakin nähdään paljon konkursseja.

Nuoret pärjäävät aina, mutta yksinäisten vanhusten puolesta olen huolissani. Meillä on vanhuksia, joilla ei ole muita kontakteja kuin virkamiehet. Osa heistä on elänyt sota-ajan. Tällainen poikkeustilanne voi nostaa vanhat pelkotilat pintaan. Jos ei ole ketään, kelle puhua, eikä mihinkään voi mennä, niin onhan se hurja ajatus.

Itseäni ei pelota, mutta kyllä varovainen kannattaa olla. Kun menemme vaimoni kanssa kauppaan, vedämme kumihanskat käteen ja asioimme mahdollisimman aikaisin, ettei olisi ruuhkaa. Asumme Kaarinan keskustassa, mutta kadut näyttävät varsinkin iltaisin autioilta. Ihmisiä näkyy todella vähän, eikä kukaan uskalla jäädä juttelemaan.

Uskon, että ihmiset voivat ottaa tästä myös opiksi. Toivottavasti ainakin turhanpäiväinen kulutus ja hössötys jäisivät vähän vähemmälle.”