Sekä järvi että kosteikko on luokiteltu maakunnallisesti arvokkaiksi linnustoalueiksi. Ne ovat myös suosittuja linturetkikohteita.
Järvellä pesivien lajien määrä on kasvanut kuudessa vuodessa 15:stä 25:een ja parimäärä 98:sta huimaan 378:een. Vuoden 2017 kemikaalikäsittely ei vaikuta haitanneen linnustoa.
Uusina pesimälajeina tällä kertaa havaittiin merihanhi, isokoskelo, lapasorsa ja mustakurkku-uikku. Kyhmyjoutsen palasi 2000-luvulla järven linnustoon ja voi hyvin. Järvellä pesii myös nykyään enemmän kuin aiemmin silkkiuikkuja, tukkasotkia, nokikanoja ja kalatiiroja.
Järvellä pysähtyy muuttomatkoillaan äärimmäisen uhanalaisiksi luokiteltuja lajeja: punasotka, pikku-uikku, pikkusirri ja kuningaskalastaja. Samoin järvellä pysähtyy ja pesii erittäin uhanalaiksi määriteltyjä lintuja: muuttomatkalaisista lapasotka, räystäspääsky, törmäpääsky ja tervapääsky sekä järvellä pesivistä mustakurkku-uikku, tukkasotka, nokikana ja selkälokki.
Vaarantuneista lajeista järveltä löytyy haapanoita, naurulokkeja, pajusirkkuja, pilkkasiipiä, heinätaveja, merilokkeja, harmaalokkeja, haarapääskyjä, koskikaroja ja virtavästäräkkejä.
Järven linnustoa on kartoitettu vuosina 2017, 2006, 2003, 1981 ja 1968. Kosteikkoa on seurattu vain kymmenen vuotta.
Kosteikon lajisto on pääosin samaa kuin järvelläkin. Vain kosteikolla on havaittu äärimmäisen uhanalainen suokukko, erittäin uhanalainen lapinsirri ja vaarantuneista lajeista jouhisorsa.
Kosteikon linnustossa ei ollut suuria muutoksia. Pesivien lajien määrä on kosteikolla kymmenessä vuodessa kasvanut 22:sta 25:een. Pesivien parien määrä on kasvanut 60 parista 97:een. Naurulokkien paripäärä putosi jostain syystä kolmasosaan viimevuotisesta. Uutena pesivänä lajina havaittiin luhtakerttunen.
Suosituksena on, että syksyllä kosteikolla silputaan osmankäämäkasvustoja ja äestetään rantoja, jotta kosteikko ei kasva umpeen. Samalla saadaan kahlaajille ja muille rantalinnuille ruokailu-, levähdys ja pesimäpaikkoja. Lisäksi pienpetoja tulisi metsästää.
