Peltoja on tavattu kohdella Kaarinassa tulevina asuinalueina. Kaarinassa syntyneenä minullekin pellot merkitsivät pitkään joutomaahan rinnastettavissa olevaa aukeaa, johon kohta rakennetaan jotain. Kauniina maisemina pidin metsiä ja saaristoa.
Hämmästykseni oli suuri, kun olin muutaman vuoden töissä maalaispaikkakunnalla. Peltomaisema nähtiin siellä kauneimpana maisemana. Peltomaisemaa vaalittiin ja ihailtiin. Peltomaisemien säilyttämisen puolesta kamppailtiin. Metsät joutivat asunnoille, kunhan pellot säilyisivät.
Kanta-Kaarina ei ole vanhastaan ollut sen enempää kirkonkylä, kauppala, kaivoskylä kuin ruukkikaan, vaan Kaarina on ollut ensisijaisesti maalaispitäjä. Silloisista maatiloista osa näkyy maisemassa yhä vanhoina rakennuksina, osa paikannimistössä. Sen sijaan pellot, joita ilman kantakaarinalaisia kartanoita ei olisi ollut, ovat pitkälti hävinneet.
Viime Kaarina-lehdessä karjanhoitaja Jonna Lehtinen Tuorlan opetusmaatilalta toivoi, että Kaarinan katukuvassa näkyisi enemmän lehmiä. Toive on perusteltu. Kaarina ei ole vain Turun moderni ja innovatiivinen kasvukeskusnaapuri, vaan Kaarinan omat juuret löytyvät mullasta.
Kuinkahan mahdollista olisi jälleen saada Kaarinassa kerrostalojen sekaan niitty tai pari, joissa olisi kesäaikaan lehmiä, lampaita tai kanoja lasten iloksi? Harvassa ovat ne kaarinalaiset taajamat, joille tähän ei löytyisi historiallisia perusteita.
Maria Kesti
