Kyse voi olla välinpitämättömyydestä koronaviruksen leviämisestä, tietämättömyydestä, koronapandemian kieltämisestä tai silkasta uhmaamisesta.
Joku nuorista saattoi myös kotona viillellä itseään, ja hänen oli pakko päästä tuulettumaan. Mummo yrittää edes jotenkin pitää pullonkorkkia kiinni. Mies koettaa saada nyrkin pidettyä vain taskussa. Emme tiedä ihmisten taustoja ja sitä, minkä ruton ja koleran välillä yksilö on joutunut valitsemaan.
On selvää, että korona-aikanakin on pelastettava auto-onnettomuuteen joutunut tai hukkuva, vaikka ihmiskontakteja tulisi välttää. Sen sijaan kukin ihminen vetää hiukan eri kohtaan rajan siinä, milloin on oikeutettua rikkoa koronarajoituksia mielenterveysoireiden, itsetuhoisuuden, päihdekierteiden ja perheväkivallan estämiseksi. Nämä eivät ole selviä, yhtäkkisiä tragedioita vaan vähitellen hiipiviä.
Pään voi saada kirkkaaksi ja henkisen pahan olon vähenemään keinoilla, joilla ei levitetä koronaa. Ongelmana on, että ahdistuneen ihmisen on hyvin vaikea nähdä vaihtoehtoja ja olla luova.
Jos lähi- ja ystäväpiirisi tuntuu heittävän piut paut koronarajoituksille, hyvä ratkaisu ei ole lähteä mukaan huolettomuuteen vaan näyttää mallia siitä, miten korona-ajan kahleissakin voi elää täyttä elämää ja saada hengitystilaa. Ehkä se joku, jolle korona-aika tuo huomattavasti rankempia paineita kuin muille, saa sinulta sen puuttuvan kipinän, jolla kestää turvallisesti.
Maria Kesti
