Pekka Tenhosen kolumni: Poikkeukselliset ajat, poikkeukselliset mahdollisuudet

0

Otin eristyksessä tavoitteeksi tehdä pieniä säätöjä rutiineihini. Nythän tuo on helppoa, kun muutenkin on vähän introvertimpi olotila ja (muka) enemmän hallintaa omasta elämästä.

Muutin ruokailutottumuksiani järkevimmiksi: pienensin annoskokoja, lisäsin kasviksia, lähinnä salaatteja, vähensin hiilihydraatteja. Otan järkeviä välipaloja, kun lisäsin hedelmien ja pähkinöiden syöntiä.

Sitten koen velvollisuudeksi tukea paikallisia ravintolayriyttäjiä. Käymme perheen kanssa lounailla ja brunsseilla ja tilaamme viimeksimainittuja kotiin. Maukkaasta ruoasta tulee hyvä mieli. Haluan, että kaarinalaiset palvelut säilyvät nytkin, kun on vaikea aika. Hyvää voi tehdä kulutusvalinnoilla, somessa peukuttaminen ei ketään pelasta.

Aloin nukkua pidempiä öitä, ja olo onkin paljon vahvempi ja pirteämpi, vaikka työpäivän pituus on sama kuin ennen. Kun lapset hoitavat itsenäisesti koulunkäyntinsä, menee työpäivä töitä tehdessä. Videopalaverit riittävät yhteydenpidoksi työkavereihin.

Kirjoitustöitä teen aurinkoisina ja lämpiminä päivinä takapihalla. Kun talvi on ollut kuin viemärissä istumista – likaista, pimeää ja märkää – niin aurinkoenergia on suurta lisäarvoa työpäivässä.

Taukojumppa hoituu hyvin kohtuullisina annoksina, kun asusteet ovat hieman enemmän ”stupid casual” kuin ”smart casual”. Yhdessä videopalaverissa tuli kuuma, joten otin paidan pois, ja luulen, ettei oma kamerani ollut silloin aktiivinen. Jos oli, niin syntyipähän taas yksi tarina lisää.

Pandemiaa seuraan teksti-TV:n kautta ja ehkä kerran päivässä YLEn sivustolta. Se riittää.

Nyt, kun junioriharjoitukset loppuivat, on enemmän aikaa omaan kuntoiluun. Hyvä peruskunto on hyvä asia, kuten tänään tiedämme. Sen saa järkevän rauhallisella liikkumisella.

Kuulin äskettäin viisauden, jonka mukaan alle 2900 metriä Cooperin testissä juoksevat parantavat peruskuntoaan parhaiten kävelemällä. Amatöörit treenaavat hyvin usein liian kovaa. Ja lukevat uutisia liian paljon.

Pekka

Tenhonen