Ravattulan muinaispuvusta tulee ensimmäinen, johon kuuluu myös kampaus

0
Spiraalikoristeet, jotka olivat osa naisvainajan ohimoriipusta Ristimäellä. Spiraalikoristeet muodostivat yleensä ristikko- ja sahalaitakuvioita, hannunvaakunoita, neliöitä, ristejä ja pyörylöitä. Kuvan ohimoriipuksia valmistettiin pujottamalla spiraalit pitkän nauhan päihin, kertoo Veronika Paschenko. Ohimoriipusten päädyt viimeisteltiin pyöreillä nauhanpäätteillä.

Suomen vanhimmalta tunnetulta kirkonpaikalta, Kaarinan Ravattulan Ristimäen hautausmaalta löydetyn puvun mallin mukaan tehty muinaispuku piti julkistaa huhtikuun lopussa. Toisin kävi: julkistukseen olisi ollut odotettavissa satoja ihmisiä, eikä tilaisuutta voi koronapandemian vuoksi pitää nyt.

Näillä näkymin Ravattulan muinaispuku ja sen ohjeet julkistetaan vasta syksyllä.

– Samalla saimme lisäaikaa puvun valmistamiseen ja sen yksityiskohtien hiomiseen, kommentoi Ravattulan Ristimäki -hankkeen johtaja, arkeologi Juha Ruohonen .

Muinaispuvut ovat arkeologisiin hautalöytöihin perustuvia, 1000–1200-luvuilla käytettyjen asujen ennallistuksia.

Kun puku valmistuu, siitä tulee Suomen kymmenes muinaispuku.

Ravattulan puvusta tulee kaarinalaisista muinaispuvuista jo toinen. 1990-luvun alussa ennallistettu, viikinkiaikaan 1000-luvun alkuun ajoitetun Kaarinan puvun mallina oli puku, joka löytyi haudasta Pyhän Katariinan kirkon eli aiemman Kaarinan pitäjänkirkon läheltä.

Miksiköhän juuri Kaarinassa tuntuu olevan muinaispukukeskittymä?

– Aurajokilaakso oli yksi Suomen keskeisimmistä myöhäisrautakautisista keskuksista. Täällä on suhteellisen runsaasti tuon ajan asutukseen liittyviä ruumiskalmistoja, joita on tutkittu, vastaa Ruohonen.

Muinaispuvuksi edullinen

Ravattulan muinaispuvusta laaditaan valmistusohjeet, jotta käsityön ja historian harrastajat voivat valmistaa puvun omatoimisesti tai pukukurssilla.

Puvusta tulee suhteellisen edullinen, sillä pukuun kuuluu vain yksi pieni hopeasolki. Esimerkiksi Euran muinaispuvulle kertyy näyttävän koruston vuoksi hintaa noin 20 000 euroa, kun taas Ravattulan puvun hinta jäänee tuhannen euron tietämille.

Ravattulan puvun alkuperäinen omistaja haudattiin 1100- ja 1200-lukujen vaihteessa Ravattulan kirkon viereen. Suomessa oli tapa, että vainajat haudattiin käyttöasuissaan, kun taas Keski-Euroopassa vainajat haudattiin tuohon aikaan pelkissä käärinliinoissa.

Ravattulan puvusta on nyt tulossa ensimmäinen muinaispuku, johon kuuluu myös kampaus. Toisesta Ristimäen naisenhaudasta löytyi niin hyvin säilynyt nutturan jäännös, että sen mallin mukaan voidaan laatia muinaiskampauksen teko-ohje.

Tarkkoja tietoja kampauksesta Ruohonen ei vielä paljasta.

– Hiuksista on tekeillä myös tieteellinen artikkeli, sillä niitä on useammasta haudasta, hän vinkkaa.

Vainajan pään ympäri oli kiedottu ristikkonauha, joka oli värjäämätöntä villaa ja tehty peukaloimalla. Nauhan päissä oli spiraalikoristeet, jotka riippuivat ohimoilta.

Bysantin kuninkaallisten muotia Kaarinassa

Spiraalikoristeet olivat yleisiä koristeita vaatteissa Suomessa ja Baltian maissa rautakauden loppupuolella.

Spiraalimuoti lähti liikkeelle Bysantista aatelisnaisten puvuista, kirjoittaa Veronika Paschenko Arkeologia nyt -lehdessä. Neitsyt Mariaa kuvattiin mosaiikeissa ja freskoissa kultakoristeisissa vaatteissa, ja niihin ihastuttiin Baltiassa ja Suomessa. Kultalangan sijaan täällä käytettiin pronssia.

Ohimoriipuskorut, joita Ravattulan haudassakin oli, olivat yli metrin mittaisia nauhoja, jonka päät jakautuivat ja niissä oli spiraaleista koottu riipus. Nauha sidottiin Paschenkon mukaan pään ympäri, ja riipukset jäivät roikkumaan ohimolle. Näitä ohimoriipuksia on löytynyt useista Ristimäen haudoista ja esimerkiksi Piikkiöstä Huttalanmäeltä.

Paschenko arvelee, että ohimoriipustenkin esikuva on Bysantista. Bysantin keisarinna Theodora kuvattiin 500-luvulla mosaiikkikuvassa päähineessä, jossa pitkät helmiketjut riippuvat ohimoilta. Samanlaista päähinettä käyttivät sen ajan kuninkaalliset. Ehkä kuninkaallinen muoti innoitti täkäläisiä luomaan omat versionsa.

Sukkien säilyminen oli mysteeri

Ravattulan Ristimäen hautatekstiileissä on sen verran poikkeavuuksia aikaisempiin löytöihin, että Ravattulan muinaispuvun laatimista alettiin harkita jo varhaisessa vaiheessa.

Kuuluisiksi ovat jo tulleet Ravattulan punaiset sukat.

– Otimme haudanosia talteen vuonna 2016, pimeänä myöhäissyksynä. Huomasimme maa-aineksen seassa maatunutta kangasta, kertoo Ristimäen tekstiileihin perehtynyt arkeologi Jaana Riikonen .

Laboratoriotutkimuksissa kangas osoittautui Suomen vanhimpien kangassukkien jäänteiksi. Vuoden 1200 vaiheille ajoittuva sukkalöytö oli ainutlaatuinen Suomessa.

Vanhojen hautojen jalkopäästä löytyy ani harvoin mitään. Taustatekijänä on se, että jaloissa ei ole ollut koruja.

–  Korut auttavat kangasta säilymään. Kuparipitoinen metalli erittää myrkyllistä pronssihometta, eivätkä bakteerit viihdy sen lähellä, Riikonen kertoo.

– Kyseisestä haudasta löytyi esiliina, jonka helmassa on pronssispiraaleja, mutta niillä ei välttämättä ole ollut vaikutusta sukkien säilymiseen. Onkin hiukan mysteeri, miksi juuri nämä sukat ovat säilyneet. Sukan jalkaterästä ei tässäkään haudassa ole säilynyt mitään.

Keskieurooppalaista muotia

Sukkien tekstiiliä oli säilynyt laajimmillaan yhtenäisenä noin 18 senttimetrin pituudelta, ja on todennäköistä, että sama kangas on jatkunut jalkaterään asti.

Heini Kirjavaisen tekemässä kuituanalyysissa kävi ilmi, että jo villaa valittaessa on ajateltu, että sukkien kangas vanutetaan, koska langasta puuttuvat karkeimmat kuidut, jotka pistäisivät vanuneesta pinnasta esiin.

Ravattulan sukat oli värjätty punaiseksi värimataralla eli krapilla. Se oli siihen aikaan Suomessa kallis ja harvinainen tuontiväriaine.

Riikosen mukaan punaiset kangassukat viestivät varhaisista keskieurooppalaisista muotivaikutteista Aurajokilaaksossa. Ylipäätään Ravattulan puku edustaa aiemmin huonosti tunnettua rautakauden ja keskiajan välivaihetta, jossa molempien aikakausien vaikutus on läsnä.

Sekalaatuista villaa

– Vainaja oli myös puettu villamekkoon, jossa oli saumoja ja useita kangaskappaleita. Tämä poikkeaa selvästi muista tunnetuista aikakauden hautalöydöistä Suomessa ja viittaa keskiaikaiseen muotiin, Riikonen toteaa.

Ravattulan pukuun – kuten moneen muuhunkin muinaispukuun – kuuluu viitta. Ravattulan viitan päädyt on päärmätty, kun taas muiden muinaispukujen viitoissa on hapsut.

Mekkokangas, jota oli säilynyt Ristimäen haudassa eniten, on villatoimikasta, jossa kaksi eriväristä loimi- ja kudelankaa vuorottelevat keskenään. Langat olivat värjäämättömiä: tummempi on luonnonruskeaa, vaaleampi luonnonvalkoista.

Kirjavaisen kuitututkimusten mukaan villa oli laadultaan karkeaa tai erittäin karkeaa. Lankoihin oli sekoitettu useiden lampaiden villaa. Epätasalaatuisesta villasta on kuitenkin osattu kehrätä hyvälaatuista, kestävää lankaa, sillä kuidunkäsittely- ja kehruutaito oli korkealla tasolla.

Ravattulan muinaispukuhankkeen päärahoittaja on Suomen muinaistutkimuksen tuki ry. Apurahoja hankkeeseen ei ole saatu, joten pukua valmistetaan pitkälti vapaaehtoisvoimin ja sitä rahoitetaan myös tuotemyynnillä. Pukua ovat valmistamassa maakunnan käsityöläiset ja Mynämäen Raseko-oppilaitoksen opiskelijat.

Ristimäki sai nimensä valtavasta rististä

Ei ollutkaan kirkon alttarin jäännös vaan myöhemmin pystytetyn ristin perustus. Tähän tulokseen päädyttiin tänä keväänä, kun kirkon kivijalan sisältä löytynyttä kivirakennetta tarkasteltiin lähemmin.

Kivirakenteen näytteistä teetettiin radiohiiliajoituksia, ja näytteitä tutkittiin myös termoluminesenssimenetelmällä. Kävi ilmi, että alttarin kohdalta löytynyt rakenne ei ollutkaan osa kirkkoa vaan vasta myöhemmin keskiajalla rakennettu.

Ensimmäisen kerran risti on pystytetty 1200-luvun lopulla, pian kirkon hylkäämisen jälkeen, ja uusittu vielä ainakin 1500-luvulla.

Maahan alkuperäisen alttarin kohdalle oli kaivettu

 

metrin syvyinen kuoppa, johon kiilattiin puuristi. Risti on ollut 3–4 metriä korkea ja näkynyt pitkälle Auranlaaksoon.

Risti oli uusittu useaan otteeseen eri puulajeista.

– Tämäkin havainto on ainutlaatuinen Suomessa, Juha Ruohonen sanoo.

Ristin tehtävä oli todennäköisesti muistuttaa entisen kirkon ja kirkkomaan paikasta. Ristin kunnossapito päättyi todennäköisesti 1600-luvulla, jolloin viimeisistäkin katolisista tavoista haluttiin Suomessa eroon.

Muistorististä ei ole säilyneitä asiakirjalähteitä tai suoraa perimätietoa. Rististä jäi jäljelle kuitenkin nimi: Ristimäki.

Mikä Ravattulan Ristimäki?

Kaarinan Ravattulan kylän Ristimäestä löydettiin vuonna 2013 varhaiskeskiaikaisen kirkon jäännökset. Kirkon perustuksen lisäksi on löydetty aidan kivinen perustus, joka rajaa kirkkomaata. Paikka oli hautausmaana jo ennen kirkkoa: vanhimmat haudat ovat ajalta ennen kirkkoa ja aitaa.

Ristimäen kirkko on Suomen vanhin tunnettu kirkkorakennus. Se rakennettiin 1100-luvun loppupuolella ja hylättiin 1200-luvun toisella neljänneksellä. Puukirkon koko oli 10 x 6 metriä.

Arkeologisista kaivauksista on vastannut Turun yliopiston arkeologian oppiaine.