Kirkko siunasi keskiajalla homoja ystävyysliittoon – Kaapissa kannattaa pysyä korona-aikana, miettii Tom Linkinen

0
Huhtikuu on julmin kuukausista. Vuoroin satoi räntää ja vuoroin paistoi aurinko, kun Kaarina-lehti otti kuvaa Tom Linkisestä, Turun tuomiokirkkoseurakunnan kaarinalaistaustaisesta sateenkaariaktiivista. Tänä keväänä ilmestyi T. S. Eliotin Joutomaa-kokoelma, jonka julkaisuprojektissa Linkinen oli mukana. Kokoelmasta löytyy myös tunnettu sitaatti huhtikuusta. ​

Kun Tom Linkinen valittiin Turun tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvostoon, ensimmäisessä kokouksessa tunnelma oli jännitteinen.

Kirkollisvaaleissa äänestävät yleensä aktiivisimmin seurakunnan vanhoilliset jäsenet. Kirkon päättävissä luottamuselimissä on keskimäärin konservatiivisempia jäseniä kuin seurakuntalaiset ja seurakunnan työntekijät olisivat. Linkinen taas on sateenkaariaktiivi sekä seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuksien tutkija.

– Todennäköisesti se, että olin ehdokkaana, sai monen sellaisen äänestämään, joka ei olisi muuten äänestänyt, miettii toista kauttaan seurakuntaneuvostossa istuva Linkinen.

Jännitys laukesi kuitenkin nopeasti. Häntä vierastaneiden neuvoston jäsenten tuli huomattua, että yhteistyöhän sujuu hyvin eikä Linkinen ole sen kummempi kuin muutkaan.

– Kun päätetään pappien lomista ja kanttorien budjeteista, ei siinä tarvitse puhua samaan aikaan seksuaalisuuden kirjosta. Tärkeintä lienee pelkkä läsnäoloni kokouspöydässä. Jo se ohjaa keskusteluja sallivampaan suuntaan, 48-vuotias Linkinen toteaa.

Väkivallan ja hylkäämisen pelossa

Korona-aikana Seta ja muut sateenkaarijärjestöt ovat suositelleet, että perheidensä luona asuvat eivät tulisi kaapista ulos vaan odottaisivat. Riskinä on, että neljän seinän sisällä tilanteet kärjistyvät. Nuoret ovat riippuvaisia vanhemmistaan, ja järjestöt ovat huolissaan heidän turvallisuudestaan.

Joutuuko sukupuolisen suuntautumisen vuoksi nykyaikana vielä pelkäämään väkivaltaa?

– Kyllä, väkivaltaa ja hylkäämistä, varsinkin vähän syrjäisemmillä seuduilla, Linkinen vastaa.

– Erityisesti transsukupuoliset kokevat yhä paljon kaltoinkohtelua. Sen sijaan homomiehet ovat jo muuttuneet ihmisten silmissä salonkikelpoisiksi, ja he ovat esimerkiksi sisustajina koko maailman lemmikkejä.

Kun Linkinen itse kertoi 1990-luvulla parikymppisenä omille vanhemmilleen Kaarinassa, perheelle tuli itku.

Linkinen ei nuorempana tunnistanut olevansa erilainen kuin heterokaverinsa. Hänellä oli tyttöystäviä, koska muillakin oli. Hän sai sanat seksuaali-identiteetilleen vasta Kaarinan lukiossa, kun silloinen tyttöystävä alkoi tajuta, että jotain puuttuu.

Tom of Finland metallimusiikissa

Vaikka Linkinen asuu nykyään Turussa, hänen sukulaisiaan asuu edelleen Kaarinassa. Isovanhemmat syntyivät ja kuolivat Kaarinassa.

Nuorena aikuisena hän oli mukana suunnittelemassa Runo-Kaarina-kisaa, ja hän on Kaarinan Vihreiden perustajajäseniä. Nykyään hän on vasemmistoliiton edustaja Turun sosiaali- ja terveyslautakunnassa.

Linkiselle on tietenkin tuttu toinen Tom, maailman kuuluisin kaarinalainen eli Touko Laaksonen , Tom of Finland.

– Olin lukiossa, kun hänestä alettiin ensimmäisen kerran puhua julkisuudessa. Puolisalaa seurasin uutisia, Linkinen kommentoi.

– Parin vuoden kuluttua olin Kaarinan kulttuurilautakunnassa, jossa mietittiin, miten voitaisiin huomioida Tom of Finlandin kaarinalaisuus. Lautakunta totesi, että vielä aika ei ole kypsä. Kaarina vain osti hätäpäissään kaksi hänen tauluaan, jotka pidettiin poissa isojen massojen katseilta. Olin sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksessa kirjastonhoitajana, ja yksi tauluista oli viety sinne erään opettajan huoneeseen. Ihan nättejä poikia nuo ovat, opettaja sanoi minulle.

Linkinen kertoo, miten merkittävästi Tom of Finland on vaikuttanut hevimetallimusiikin kuvastoon – ilman, että musiikinkuuntelijat itse käsittivät sitä. Harva tiesi, että 1970-luvulla aloittaneen Judas Priest -yhtyeen keulakuva Rob Halford oli homoseksuaali. Juuri hän toi metalliin Tom of Finlandin niitit ja mustat nahat.

– Ja muuten, kaikkien aikojen kuuluisin suomalainen eli Tove Janssonkin oli seksuaalivähemmistöjä, Linkinen heittää.

Homous oli haukkuma-sana keskiajallakin

Linkinen on keskiaikaan perehtynyt historiantutkija. Hänen väitöskirjansa seitsemän vuoden takaa käsitteli samaa sukupuolta olleiden seksuaalisuutta myöhäiskeskiajan englantilaisessa kulttuurissa.

Linkinen kertoo, että ihmiset haukkuivat keskiajallakin toisiaan homoiksi ja närkästyivät haukuista. Katolinen kirkko syytti uudistusliikkeitä homoseksuaalisuudesta, ja päinvastoin. Nunnien merkillisistä suhteista oltiin huolissaan.

Toisaalta ilmiötä ei monesti tunnistettu, koska sitä ei paljoa sanoitettu. Kirkko siunasi keskiajalla mies- ja naispareja avioliiton kaltaiseen ystävyysliittoon, eikä kukaan kysynyt, mitä ritaripari teki yhteisessä sängyssään.

Naispareja siunattiin Englannissa vielä 1800-luvun alussa. Ruotsissa taas on jäljellä vanhoja hautakiviä, joihin on haudattu mies- ja naispareja samalla tavoin kuin aviopareja.

Linkinen on myös kulttuurityöntekijä. Hän on toiminut esimerkiksi Turun Kirjakahvilan ja Queer-tutkimuksen seuran puheenjohtajana sekä Turun keskiaikamarkkinoiden käsikirjoittajana. Oliver Twist, jota hän oli käsikirjoittamassa, piti esittää tänä kesänä Sauvon Kesäteatterissa, mutta esityskautta on siirretty vuodella.

Tuomitsemisia

Homoseksuaalisuutta tuomitsevat vetoavat usein Raamattuun. Linkinen ei itse näe uskonnollisuudessa ja homoseksuaalisuudessa ristiriitaa.

– Jossain vaiheessa vain niin pääsi käymään, että huomasin olevan kristitty. Että tähän minä uskon. Tajusin syvästi, että pyhä yhteinen seurakunta on minun asiani, hän kommentoi.

– Tuomitseville uskoville voi sanoa, että luepa vielä kerran, mitä Jeesus sanoi tuomitsemisesta ja rakastamisesta.