Kaarinan kehityksen entinen toimitusjohtaja muutti toiselle puolelle maapalloa: ”Eniten on hämmentänyt hälläväliä-meininki alkoholin ja autoilun suhteen”

0
Magenta beachilla koiratkin saavat käydä uimassa. Kuva on otettu laskuveden aikaan.

Maailmankarttaa katsoessa voi erottaa suurin piirtein Inarin kunnan kokoisen pläntin keskellä Tyyntä valtamerta. Jossakin kolmen tunnin lentomatkan päässä häämöttää Australia.

Saari on nimeltään Uusi-Kaledonia, ja siellä on Kaarinassa työskennelleen Jytta Poijärvi-Miikkulaisen uusi koti. Viisi vuotta elinkeinoyhtiö Kaarinan Kehityksen toimitusjohtajana työskennellyt Poijärvi-Miikkulainen jätti tammikuussa työnsä ja muutti puolisonsa työn perässä toiselle puolella maapalloa.

– Tämä on kuin asuisi Etelä-Ranskassa, paitsi että kelit ovat paremmat ja maisemat upeammat, hän kuvailee sähköpostin välityksellä.

– Täällä voi arkenakin käydä uimassa merikilpikonnien kanssa lähirannalla. Täkäläinen Urheilupuistomme on Ouen Toro -vuori, jossa menee eritasoisia polkuja ylös ja alas. Nyt, kun pahimmat helteet ovat ohi, kierrämme siellä Nemo-koiramme kanssa lähes päivittäin, hän jatkaa.

Uusi-Kaledonia kuuluu virallisesti Ranskalle. Asukkaita saarella on noin 270 000 eli vähän vähemmän kuin Espoossa. Valtaosa väestöstä asuu pääkaupungin Nouméan ympäristössä, joka muistuttaa Poijjärvi-Miikkulaisen mukaan Nizzaa tai Cannesia. Saaren luonto on hyvin vaihtelevaa.

– Tietyillä alueilla näyttää ihan Skotlannilta. Jotkin paikat muistuttavat taas ihan Kreikan saaria.

Salaperäinen työtarjous

Vielä vuosi sitten Poijärvi-Miikkulainen ei suunnitellut muuttoa ulkomaille. Hänellä oli Kaarinassa mielenkiintoinen, haastava työ ja mahtavat työkaverit.

Sitten heinäkuussa insinöörinä työskentelevän puolison puhelin alkoi soida kesken lomareissun. Mies ei vastannut vieraasta numerosta tulleisiin soittoihin. Illalla head hunter lähestyi sähköpostitse.

– Mieheni, jota on headhuntattu säännöllisesti koko yhdessäolomme ajan, vastasi heti, että kiitos, mutta ei kiitos. Yleensä hänelle tarjotut pestit sijaitsivat nimittäin ei niin miellyttävissä paikoissa, kuten Siperiassa, joissa kaivostoimintaa yleensä on.

Pariskunta palasi lomamatkalta Suomeen. Head hunterista ei kuulunut enää mitään, ja koko asia unohtui. Kunnes Lontoosta saapui uusi sähköposti, jossa poikkeuksellisesti paljastettiin yritys ja kohdemaa.

– Mies huusi minulle toisesta huoneesta, että tämä on joku Uusi-Kaledonia. Vastasin hänelle, että ei voi olla, ei siellä ole mitään kaivoksia. Kävi ilmi, että kyllä on. Tällä saarella on nimittäin 25 prosenttia maailman nikkelistä.

Siitä alkoi armoton plussien ja miinusten listaaminen. Muuton puolesta puhui, että Poijärvi-Miikkulainen on aina haaveillut ulkomailla asumisesta eikä keskellä Tyyntämerta sijaitseva paratiisisaari kuulostanut hassummalta vaihtoehdolta.

– Mietimme, että varmasti jälkeen päin katuisimme, jos kieltäytyisimme.

Hääpari tartutti koronan

Pariskunta ehti muuttaa saarelle juuri ennen kuin koronatartunnat alkoivat levitä maailmalla. Poijärvi-Miikkulainen lueskeli netistä Suomen koronauutisointia, kunnes maaliskuun puolivälissä virus saavutti myös Uuden-Kaledonian.

Korona tuli saarelle australialaisen hääparin mukana. Kaikki, jotka olivat mahdollisesti olleet jonkun altistuneen kanssa tekemisissä, testattiin ja laitettiin karanteeniin.

– Koulut ja ravintolat suljettiin heti. Hieman myöhemmin alkoi koko maan lockdown eli kotoa sai poistua vain lupalapun kanssa, hän kertoo.

Lockdown kesti neljä viikkoa. Sinä aikana koiran kanssa sai käydä lenkillä vain kilometrin päässä kotoa. Kauppaan ja apteekkiin piti ottaa mukaan lupalappu ja henkilöllisyystodistus.

Tiukkojen rajoitustoimenpiteiden ansiosta korona ei päässyt kehittymään saarella epidemiaksi. Tartuntoja havaittiin kaikkiaan 18, eikä viimeiseen viiteen viikkoon ole todettu yhtään uutta tartuntaa.

Poijärvi-Miikkulaista harmittaa, etteivät sukulaiset ja ystävät Suomesta pääse koronaepidemian takia matkustamaan heidän luokseen. Häntä ei kuitenkaan pelota olla maailmalla.

– Täällä on uusi, todella iso sairaala, ja Ranskasta kuulemma tulisi huippulääkäreitä tänne enemmän kuin on tarvetta. Nouméassa on myös paljon yksityisiä lääkäriasemia. Tämä on yksi asia, joka on yllättänyt. Lääkäreitä ja eläinlääkäreitä on niin paljon, ettei aikoja tarvitse varata, vaan voi kävellä suoraan vastaanotolle.

Ikävä popcorneja

Arki saarella on Poijärvi-Miikkulaisen mukaan erilaista kuin koti-Suomessa, sillä hän ei käy tällä hetkellä töissä.

– Yhtä suurta yritystä autoin saamaan kontakteja tavarantuottajiin, mutta virallisesti en saa tehdä töitä, kun työlupaa on mahdotonta saada ainakaan vuoteen. Täällä pitää palkata ensisijassa paikallisia. Jos heistä ei löydy sopivaa, sitten voi palkata ulkomaalaisen, hän taustoittaa.

Useimmissa tehtävissä edellytetään myös ranskan kieltä, josta Poijärvi-Miikkulainen hallitsee vasta alkeet.

– Täällä on positiivinen yllätys, jos joku puhuu englantia. Kaupassa asioidessa käytän ranskaa yhdistettynä erittäin hyvin kehittyneisiin pantomiimi- ja viittomataitoihin, hän nauraa.

Uudessa asuinpaikassa on yllättänyt muun muassa se, miten saaren sisällä on kaksi täysin erilaista maailmaa. On valkoihoisten, paikallisten eli caldochien ja expatien kansoittama Nouméa lähialueineen ja sitten koko loppusaari eli kanakien maa.

Kanakit noudattavat edelleen suurelta osin vanhoja perinteitään. He asuvat heimoissa ja klaanit muodostavat tärkeän yhteisön.

Vanhojen tapojen yhdistäminen nykyaikaiseen kulttuuriin aiheuttaa välillä konflikteja.

– Ehdottomasti eniten on hämmentänyt hälläväliä-meininki alkoholin ja autoilun yhdistämisessä. Meillä on ehdoton kielto mennä Nouméan ulkopuolelle autolla viikonloppuiltaisin, koska siellä tapahtuu niin paljon rattijuoppojen aiheuttamia auto-onnettomuuksia. Lisäksi autot ovat osin vanhoja ja rikkinäisiä eikä kaikilla kanakeilla ole ajokorttia, joten moottoritiellä ajaessa välillä vähän pelottaa.

Kaarinasta Poijärvi-Miikkulainen kertoo ikävöivänsä eniten entisiä työkavereitaan Maria Haapasta ja Irina Lindroosia , kaarinalaisia yrittäjiä sekä kaupunginjohtaja Harri Virtaa . Ihmisten lisäksi hän kaipaa kunnollisia popcorneja.

– Olen aina syönyt todella paljon popcornia, mutta täällä ei myydä siemeniä eikä niitä saa tuoda maahan. Salmiakkia äitini postittaa säännöllisesti Suomesta, joten se asia on hoidossa, mutta kun joskus pääsen Suomeen, syön sen ajan popcornia, hän suunnittelee.

Lisää Jytan kuulumisista voi lukea hänen blogistaan https://toispualpalloo.com sekä Kaarina-lehden kolumneista.