Koronakevät on ravistellut sekä Suomea että Eurooppaa. Kaarinalaisilla on ollut poikkeuksellisesti edustajansa sekä eduskunnassaettä Euroopan unionissa. Mitähän aitiopaikalla on näkynyt?
Kaarinalainen kansanedustaja Sofia Virta (vihr.), miten hallitus on mielestäsi onnistunut koronaepidemian hoidossa?
– Erittäin hyvin. Suomessa koronaepidemia on pysynyt hyvin hallinnassa. On selvää, että kun uudenlaisessa tilanteessa joudutaan ratkaisuja tekemään hyvin nopealla aikataululla, sattuu myös virheitä, mutta tärkeää on, että niistä puhutaan avoimesti ja linjauksia ollaan valmiita muuttamaan nopeasti. Päätökset ovat myös pohjautuneet asiantuntijatietoon.
Kuinka paljon olet itse päässyt vaikuttamaan hallituksen koronapäätöksiin?
– Vihreiden eduskuntaryhmää on pidetty aktiivisesti ajan tasalla, ja olemme yhdessä linjanneet kantoja ministereille hallituksen kokouksiin vietäväksi. Olen mukana sosiaali- ja terveysvaliokunnassa sekä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa, ja ne ovat eduskunnassa olleet lausumassa monista koronaepidemian päätöksistä.
Itse olen erityisesti pyrkinyt vaikuttamaan siihen, miten lapsista ja nuorista pidetään huolta läpi epidemian. Mielenterveys- ja päihdeongelmat perheissä eivät ole kadonneet. Ongelmat ovat monin paikoin pahentuneet, ja tämän kriisin jälkiä korjataan vielä pitkään. Myös pienyrittäjien asema on huolestuttanut, vaikka koen hallituksen kyllä tehneen parhaansa.
Miten korona-aika on muuttanut omaa arkeasi?
– Jos eduskuntatyön normaalissa arjessa meinaa tunnit vuorokaudessa loppua kesken, on koronakriisin ratkaiseminen nostanut työn kiireellisyyden ja vastuullisuuden aivan uudelle tasolle. Toisaalta olen voin työskennellä tavallista enemmän Kaarinasta käsin. Ennalta sovitut vierailut ja tapaamiset jouduttiin perumaan tai siirtämään verkkoon. Kaikki palaverit, tiimi- ja ryhmäkokoukset sekä epäviralliset valiokunnan kokoukset ovat toteutuneet etänä.
Varsinaiset valiokuntien kokoukset ovat kuitenkin vaatineet fyysistä läsnäoloa, samoin täysistuntotyöskentely.
Tartunnan välttämiseksi olen kulkenut poikkeuksellisesti työmatkat omalla autolla Kaarinan ja Helsingin välillä.
Ikuisesti mieleen jää se hetki, kun ymmärtää, ettei esimerkiksi liikkumisvapaus ole itsestäänselvyys, kun näytti poliisille henkilökorttia Varsinais-Suomen ja Uudenmaan rajalla.
Arki muuttui siinäkin mielessä, että minun tehdessäni kotona etätöitä kävi perheen vitosluokkalainen viereisessä huoneessa etäkoulua. Kova ikävä on ollut myös monia läheisiä, erityisesti mummia. Odotan, että läheisiä uskaltaa taas halata!
Mikä on henkilökohtaisesti ollut raskainta korona-ajassa?
– Eräänä iltana työpuhelimeeni tuli viesti, jossa viestin lähettäjä kertoi hänelle läheisen alaikäisen nuoren tehneen itsemurhan nyt koronaepidemian aikana. Se kosketti ja kovaa.
Monta unetonta yötä on mennyt kantaessa huolta niistä lapsista ja nuorista, jotka elävät perheissä, joissa vanhemmilla on mielenterveys- tai päihdeongelmaa. Lapsilla ei ollut pariin kuukauteen turvanaan edes sitä tuttua koulua. Nyt kesälomien alettua kontaktit kodin ulkopuolisiin ovat taas vähäisempiä. Pelkään, että liian monen lapsen hätä jää huomaamatta.
Mistä olet iloinnut?
– Yhteisöllisyyden lisääntymisestä! Ihmisten halusta auttaa, välittämisestä. Monilla aloilla on nyt arjen sankareita, ja toivon todella, että esimerkiksi sote-alan töiden arvo muistetaan myös tämän kriisin jälkeen.
