Hänen takanaan oli isä ja pieni poika polkupyörien kanssa. Juoksin paikalle ja kysyin nelikymppiseltä mustapartaiselta mieheltä, että ajoiko hän vaimoni päälle. Pojan isä kertoi kuitenkin poikansa ajaneen takaapäin vaimoni päälle katsellessaan muualle kuin menosuuntaansa.
Vaimollani olivat polvet ja käsivarret vereslihalla. Hän oli kaatunut jalkoihinsa osuneen polkupyörän takia betonikiviin. Tuohduin ja totesin pojan isälle, että vanhemman vastuulla on opettaa lapsensa ajamaan pyörällä huolellisesti.
Hämmästyin isän vastausta, joka kuuluin näin: ”Painu sinä v..tuun siitä vaikeroimasta!” Tämä kaikki lapsen kuullen.
Eihän vanhemman vastuun opettaminen olisi minulle kuulunut, mutta olisi isä lapsensa kuullen voinut muotoilla sanansa toisin. Nyt lapselle jäi mielikuva, että ihmisen päälle ajaminen ei ole kovin paha asia ja että toisen moitteeseen voi vastata isän antamalla esimerkillä.
Mihinkähän suuntaan lienee kasvattajien antamien malli olla menossa?
Pertti Kuusisto
