Uroshirvi keskellä Kuusiston kartanoa. Metsänneitoja. Risujäkäläpaitoja. Myyttisiä tarinoita. Alkumetsää. Elämän oivalluksen munia. Salaperäisiä kasvoja. Synnyinpuita.
Kun Anne ja Risto Ala-Kaila pyysivät taiteilijoilta teoksia Kuusiston Taidekartanon tämän kesän metsä-aiheista näyttelyä varten, he olettivat, että tarjokkaiksi olisi tullut kantaaottavia ja yhteiskunnallisia teoksia, kuten sellaisia, joissa näkyy rinnakkain avohakattua ja ikimetsää.
Yksikään noin viidenkymmenen eri taiteilijan lähettämästä taulusta ei kuitenkaan ottanut kantaa. Sen sijaan Ala-Kailat saivat katseltavakseen toinen toistaan mytologisempia teoksia. Metsän pyhyys ja ikiaikaisuus, syvällinen kokemus luonnosta olikin ollut se, joka oli koskettanut taiteilijoita eniten.
– Suomalaisilla tuntuu olevan paljon kokemuksia metsän henkisestä puolesta, syväekologisuudesta, mutta julkinen keskustelu on pyörinyt talouden ja luonnonsuojelun ehdoilla, Risto Ala-Kaila miettii.
Nyt yksitoista näistä taiteilijoista on saanut teoksensa Kuusiston Taidekartanoon.
Uuden synty
Taidekartanon uusi elämä alkoi risukkoisesti. Taiteilija Merja Markkula on astunut seitsemän taidekartanovuoden jälkeen taka-alalle ja kartanon kesästä huolehtivat nyt Ala-Kailat. Ensi töikseen tänä keväänä pariskunta joutui perumaan useat yleisötilaisuudet, joita oli valmisteltu hartaasti.
Taidekartanossa ei siis koronaepidemian vuoksi järjestetä – ainakaan näillä näkymin – filosofisia keskusteluja metsästä, kuuntelukävelyitä tai retkiä metsään sienitutkijoiden kanssa, ei konsertteja eikä kasvijameja.
Risto Ala-Kaila miettii, että loppujen lopuksi tapahtumattomuus saattaa synnyttää jotain parempaa ja syvällisempää kuin alun perin oli ajateltu.
– Tämä koronakevät on kuin uusi alku. Kun ihmisten rutiinit ovat romahtaneet, on mahdollisuus kohdata uutta ja avautua. Kuusiston Taidekartanon kaltainen paikka tarjoaa hengähdyksen sen uuden muodostumiselle.
Metsän puhetta
Taidekartano on tilana poikkeuksellinen taidenäyttelylle. Keinovaloja ei ole, vaan luonnonvalo valaisee teokset. Lisäksi jokainen huone on erivärinen, kun tavallisesti taideteokset ripustetaan gallerioissa valkoiselle taustalle.
– Itse luulin, että tauluni olisivat sopineet keltaiseen huoneeseen, mutta värit söivätkin toisensa. En olisi uskonut, että ne näyttäisivät parhaimmalta vaaleanpunaisessa huoneessa, Anne Ala-Kaila nauraa.
Keltaseinäisestä huoneesta löytyy turkulaisen Sisko Sinilinnun töitä. Hän on yhdistänyt valokuvia, omia maalauksiaan ja digitaalisia filttereitä.
Taulut ovat hämyisiä, ja vasta hetken kuluttua katsoja oivaltaa, että niistä katselee joku.
Eräässä taulussa näkyy metsänneito, jolla ei ole suuta. Silti taulun nimi on Puhetta puun juurella .
– Puun henki supisee, mutta sitä puhetta ei voi kuulla suoraan, Sinilintu sanoittaa.
Taiteilijoista Tommi Nordgren on tällä hetkellä Bulgariassa eikä koronarajoitusten vuoksi voinut tuoda itse taulujaan paikalle. Sen sijaan hänen sisarensa toi ne. Mirja Sergelius on Piispanristin ala-asteelta tuttu pitkäaikainen kaarinalainen opettaja.
Muista tämän kesän näyttelyn taiteilijoista kaarinalaisia ovat Riitta Hidén ja Susanna Järvinen . Satu Kekäläinen asuu Littoisissa Liedon puolella. Lisäksi esillä on Eija Tähkäpään, Leena Ristolaisen, Eliisa Määttälän ja Tuuli Oikkosen töitä.
Metsän väkeä Kuusiston kartanossa 7.6.–2.8.
