Pääkirjoitus: Samassa liemessä

0

Viime viikon tiistaina tulin töihin poikkeuksellisen varhain. Tekemistä oli niin paljon, että olin edellisenä päivänä jättänyt työpöydälleni tehtävälistan.

Meillä on toimituksessa yleinen vitsi, että taittopäivänä tapahtuu aina jotakin odottamatonta, mutta tätä en olisi totisesti osannut odottaa. Kun pääsin aamuseitsemän jälkeen perille, puoli liikekäytävää lainehti harmahtavan veden vallassa.

Hälytin paikalle huoltomiehet ja seurasin vesirajan etenemistä toimiston lasi-ikkunoista. Pääsin toimistoomme sisään kuivin jaloin, mutta vartin päästä oven edessä oli jo lätäkkö.

Tällä hetkellä liikekäytävällä humisevat taukoamatta suuret puhaltimet ja ihmisten epätietoisuus. Osa kiinteistössä työskentelevistä yrittäjistä joutuu muuttamaan remontin tieltä väistötiloihin. Milloin ja miten pitkäksi aikaa: se ei ole vielä tätä kirjoittaessa tiedossa. Tällä hetkellä en itsekään tiedä, työskentelenkö ensi viikolla toimistossa vai remonttievakossa.

Vesivahinko ja yrittäjien ahdinko palasivat juhannuksena mieleeni monta kertaa. Vahinkoja sattuu, mutta on kohtuuttoman huonoa tuuria, että koronakevään päälle yrittäjät joutuivat vielä tällaiseen liemeen. Erityisesti harmittaa niiden yrittäjien puolesta, joilla ei ole vakuutusta, joka korvaisi toiminnan keskeytymisen tai väistötilan kulut.

Mieleen tuli myös oma isoäitini, joka kotoa poistuessaan sulki aina pyykinpesukoneen hanan. Pidin sitä vanhuuden höperyytenä ja hätävarjelun liioitteluna – mitä nyt muutamassa tunnissa ehtii tapahtua? Nyt ajattelen, että mamma toimi itse asiassa järkevästi. Juhannuksen viettoon lähtiessäni varmistin kahteen kertaan, että kaikki hanat ovat kiinni.

Leave a Reply

  Subscribe  
Notify of