Salama pamautti viereiseen peltoon – ”Ukkosen kuvaaminen on kuin istuisi vuoristoradan vaunussa ja odottaisi sitä ensimmäistä pudotusta”

0
Salaman välähdys ja ääni syntyvät samaan aikaan. Ukkosen etäisyyden määrittämiseksi välähdyksen näkemisestä aletaan laskea sekunteja. Kun jyrinä alkaa, sekuntimäärä jaetaan kolmella ja tulos on etäisyys kilometreinä. Kuva on Liedosta. Kuva Matti Helin.

Kaksi kertaa on ollut lähellä.

Matti Helin oli kuvaamassa ukkosta, joka nousi Paimion suunnalta kohti Lietoa. Hän arvioi, että ukkospilvi oli vielä noin kymmenen kilometrin päässä, mutta yhtäkkiä salama löi ja pomppasi vain muutaman sadan metrin päähän kuvaajasta.

– Seisoin auton vieressä ja salama pamautti viereiseen peltoon. Toinen käsi oli merkillisen puutunut koko loppupäivän. Se pisteli ja nipisteli, Helin kertoo.

Seuraavana päivänä pistely meni ohi ja jätti vain muiston siitä, että salamoinnin kanssa ei ole leikkimistä. Tapahtuneesta on pari vuotta aikaa.

– Positiivisesti varautunut salama voi pompata useita kilometrejä pilvestä, Helin selittää tapahtunutta.

Lietolainen kuvaaja ja tähtitieteen harrastaja on kasvanut perheessä, jossa ukkosta on aina seurattu ihaillen ja kunnioituksella.

– Toisissa perheissä vedetään pistokkeet irti seinästä ja piiloudutaan pimeään koppiin, kun ukkonen lähestyy. Minun vanhempani ja sukulaiseni tapasivat mennä terassille istuskelemaan ja katsomaan ukonilman tuloa, Helin muistelee.

– En yhtään epäile jokaisen oikeutta pelkoon, onhan ukkosella melkoinen voima. Turhia riskejä ei tietenkään kannata ottaa, mutta ne huomioimalla ukkosen seuraaminen ja kuvaaminen on kuitenkin melko turvallista.

Toisella kertaa oli pussipimeä yö ja alkoi sataa kaatamalla. Kuvaamassa ollut Helin lähti juoksemaan ukkossateelta karkuun metsäsaarekkeen läpi autolle. Salama löi muutaman sadan metrin päähän puiden lomaan.

Juoksuaskeleet kävivät melko tiheään ennen kuin mies ehti lyödä auton oven kiinni. Sydän hakkasi.

Helin muistelee, että tämä tapahtui kun hän oli kuvaamassa salamointia aivan ensimmäisiä kertoja. Adrenaliinipiikki ei saanut häntä luopumaan ukkoskuvauksesta, pikemminkin päin vastoin.

Helin pitää nyrkkisääntönä sitä, että ukkospilvestä pitäisi pysytellä vähintään parin kilometrin päässä.

– Joka kerta ukkoskuvauksessa on pieni jännitys. Se on vähän niin kuin istuisi vuoristoradan vaunussa ja odottaisi sitä ensimmäistä pudotusta ja mutkaa, Helin naurahtaa.

– Välillä kylmää olla peltoaukealla ukkostavan pilven alla hiilikuitujalan kanssa.

Kova sade, tuuli ja rakeet saattavat aiheuttaa kuvaajalle enemmän ongelmia kuin salamat.

– Syöksyvirtausten kovan tuulen kaatamat puut ovat varmasti suurin vaara. Myös vesialueilla syöksyvirtaus on salamoita selvästi vaarallisempi ilmiö.

Tänä vuonna Helin bongasi Liedossa ensimmäisen ukkosen 17. toukokuuta. Sunnuntaipäivän lämpötila oli alle 10 astetta.

– Silloin satoi lumirakeita. Rintama oli hajanainen ja siellä täällä oli ukkossoluja. Mitään kunnon salamointia ei ollut, mutta pari–kolme väläystä näin ja yhden viivan sain kuvaankin.

Ukkonen syntyy, kun maan pinnalla on lämpöä ja kosteutta. Jos samaan aikaan korkealla ilmakehässä on kylmää ja kuivaa, voi syntyä nousuvirtauksia, jotka saattavat nousta jopa 10 kilometrin korkeuteen. Ilmakehän alaosista nouseva lämmin ja kostea ilma jäähtyy, tiivistyy ja muodostaa vesipisaroita, jääkiteitä ja rakeita.

Rintamaukkonen taas muodostuu kylmään rintamaan, jossa kylmä ilma kiilautuu lämpimän ja kostean ilman alle ja saa sen nousemaan.

Parhaat ukkosmyrskyt tulevat usein idästä tai etelästä, joten kuvaukseen tai ukkosen seurantaan kannattaa valita paikka, jossa on esteetön näkymä ukkosen tulosuuntaan.

– Lisäksi lähellä kannattaa olla tie vastakkaiseen suuntaan, jotta pääsee nopeasti ukkosen alta pois ja kenties ajamaan uudelleen pilven eteen.

Peltoaukeat, kalliot ja soinen erämaa ovat hyviä kuvauspaikkoja, mutta teitä ei niissä ole aina lähellä, eikä nopeaa pääsyä suojaan.

Salaman tallentaminen kuvaan yöaikaan on Matti Helinin mukaan helppoa. Kamerassa pitää valita pitkä suljinaika, useita sekunteja. Useimmat salamat tallentuvat kameraan, kun tätä toistaa rintaman lähestyessä.

Päivällä salaman saaminen kuvaan onkin vaikeampaa. Järjestelmäkameraan voi ostaa salamatunnistimen, joka tunnistaa salamaa ennakoivan infrapunasäteilyn. Sen havaitseminen aktivoi kameran ja kuva syntyy juuri silloin kun salama pamahtaa taivaalle.

Älypuhelimissa taas voi ladata sovelluksen, joka on tarkoitettu salamoiden kuvaamiseen.

– Se kuvaa jatkuvasti kuvia kameran puskurimuistiin. Kun salama välähtää ja käyttäjä painaa kameran laukaisinta, tallentuvat puskurissa olevat kuvat puhelimeen. Näistä kuvista salama usein löytyy.

Löytyy salamakuvaajalta erityisen hyviäkin ukkosmuistoja. Viisi vuotta sitten Helin istui rauhallisella aamukahvilla kotonaan. Oli kesäloma, puoliso oli lähtenyt töihin ja pienet lapset nukkuivat vielä.

– Pihalla näin sateenkaaren ja lähestyvän ukkospilven. Ajattelin, että ehtisin vielä hyvin kuvaamaan ne, jos pääsen nopeasti matkaan.

Päiväkoti-ikäisiä lapsia ei kuitenkaan voinut jättää yksin nukkumaan, joten hän keksi kaivaa suklaarasian kaapin kätköistä ja sai sen voimalla lapset ennätysajassa pukeutumaan ja autoon.

– Pääsimme ukkoseen eteen. Ulkona kameran kanssa näin vyörypilven edessäni ja sateenkaaret vieressä.

Sateen alettua hän palasi autoon ja löysi suklaata napostelevat tyytyväiset lapset.

– Sillä kuvalla sain kunniamaininnan Vuoden luontokuva -kilpailussa.

Matti Helin toimii asiantuntijana Kaarina-Lehden juttusarjassa ajankohtaisista taivaanilmiöistä.

FAKTA

Tiesitkö tämän ukkosesta

  • Pääsalaman huipussa lämpötila on noin 30 000 astetta, mutta se laskee mikrosekunneissa 10 000 asteeseen.
  • Salaman lämpötilan keskiarvona voidaan pitää 20 000 astetta.
  • 15 000 ampeeria on salaman keskimääräinen huippuvirta.
  • 100 000 000 volttia on ukkospilven ja maan välinen jännite.
  • Lähde: Ilmatieteen laitos.

Vyörypilven rullamainen muoto näkyy hyvin vuonna 2016 otetussa kuvassa. Vyörypilven lähestyminen ennakoi tuulen äkillistä kääntymistä ja usein ukkosta. Matti Helin kehottaa hakeutumaan suojaan, kun huomaa tällaisen pilven. Kuva Matti Helin.

Kuvaukselliset ukkospilvet

Ukkospilvessä on paljon muutakin nähtävää ja kuvattavaa kuin salamat. Näyttävät pilvimuodostelmat synnyttävät dramaattisia hetkiä auringonvalon kanssa.

Suppilopilvet ovat kevyempiä versioita trombista. Pilven sisällä pyörivät tuulet muodostavat suppilomaisen muodon, joka kurottaa kohti maanpintaa.

Alasinpilvet liittyvät usein voimakkaisiin ukkosiin. Ne nostavat lämpöä ja kosteutta jopa 10 kilometrin korkeuteen. Pilven muoto muistuttaa alasinta, ja se on usein hyvin tarkkarajainen.

– Alasinpilven voi nähdä jopa satojen kilometrien etäisyydellä. Olen nähnyt Turussa pilven, joka sijaitsi lähellä Lahtea, kuvaaja Matti Helin kertoo.

Vyörypilvi tulee ukkosen etureunassa.

– Sen mukana tulee rajuja vesi- ja raekuuroja ja niiltä kannattaa suojautua. Pilven reuna näyttää joskus laahaavan maata.

Mammatuspilvet taas näkyvät pyöreinä palluroina ukkospilven takaosassa.

Leave a Reply

  Subscribe  
Notify of