Tunteet voivat toki käydä kuumana epätavallisen kevään jäljiltä, mikä saattaa selittää sanallisia purkauksia. Syitä voi myös etsiä ideologisista eroista, politiikasta, uutisista tai oikeastaan mistä vain.
Kyse on kuitenkin viestinnästä. Tai pikemminkin siihen liittyvän ymmärryksen ja taitojen puutteesta.
Viestintä ihmisten välillä on pohjimmiltaan merkitysten muodostamista ja vaihdantaa. Se on siis epätoivoinen yritys saada henkilö A:n päähän täysin sama ajatusten ja tulkintojen kokonaisuus kuin mikä henkilö B:llä on. Yksittäiset sanat ovat kuin taidemaalauksia, joita jonoon järjestelemällä ihmispolot koittavat kertoa tarinaa. Vaikka taulujen järjestys olisi kahdelle katselijalle sama ja molemmat ymmärtäisivät taulujen aiheen, tarinasta muodostetut merkitykset voivat olla kaukana toisistaan.
Ensimmäinen askel parempaan viestintään on tiedostaa tämä haaste.
Kun digiavaruudesta hypätään ihmissuhteisiin, viestinnän haasteet vain hieman muuttavat muotoaan. Loukkauksia ei ehkä heitellä yhtä tiivistä tahtia kuin internetissä, mutta muihin ihmisiin kohdistuvan ärsytyksen määrä vaikuttaisi silti pysyvän vakiona. Syitä tähän haetaan toisinaan keskenään yhteensopimattomista persoonallisuuksista.
Harmi vain, että asiaa nimeltä henkilökemia ei ole olemassa.
Kyse on vuorovaikutustaidoista, kuten esimerkiksi kuuntelemisen, täsmällisten lauseiden tuottamisen ja viestinnän eettisyyden arvioimisen taidot. Huomio: kyseessä on taito. Ja taidot ovat jotain sellaista, jota voidaan tietoisella harjoittelulla kehittää. Kukaan ei siis ole hankala ihminen vaan ainoastaan taidoton viestijä.
Aarne Manner
Tieteestä ja vuorovaikutuksesta syttyvä viestintäshamaani Airiston Nuorkauppakamarista
