Jytta Poijärvi-Miikkulaisen kolumni: Siirtomaa-aika ei ole ohi

0

Siirtomaahistoriasta tulee mieleen yleensä brittiläinen imperiumi, jonka yllä aurinko ei koskaan laskenut. Paino on sanalla historia. Sitten muutin Uuteen-Kaledoniaan ja havaitsin, että asun siirtomaassa. Ranskalla siirtomaita riittää edelleenkin.

Osa Ranskan siirtomaista on tunnettuja (Tahiti, Martinique, St. Barts) ja osa tällaisia tuntemattomia suuruuksia. Sana siirtomaa on tietysti korvattu aikaa sitten muulla termillä, mutta siirtomaa tämä käytännössä on.

Uusi-Kaledonia kävi läpi verisen 1980-luvun. Sen seurauksena allekirjoitettiin sopimuksia itsehallinnosta, vahvistettiin kanakien asema alkuperäisväestönä, todettiin kolonisaation aiheuttamat traumat ja päätettiin askeleet kohti itsenäisyyttä. Ensimmäinen itsenäistymisäänestys oli 2018, jolloin vastustajat voittivat täpärästi. Seuraava äänestys on 4.10.

Vaalityö näkyy jo lehdissä ja itsenäisyyttä kannattavien lisääntyneenä liikehdintänä. Myös lojalistit ovat aktivoituneet laajemmin kuin edellisen äänestyksen aikaan. Hyvin niukasti saavutettu voitto varmaan havahdutti monet lempeän leppoisasta paratiisielostaan huomaamaan, ettei status quo olekaan itsestäänselvää.

Katkeruus siirtomaa-ajasta ei ole kadonnut mihinkään sopimuksista, rinnakkaisesta oikeusjärjestelmästä (Customary Senate) tai maiden palauttamisista huolimatta. Korona muistutti valkoisten aikoinaan tuomista taudeista, jotka tappoivat 80% kanakeista.

Kanakit elävät edelleen perhe-klaani-heimo-yhteisöissä ja noudattavat tiivisti vanhoja tapoja, joista tärkein on yhteys maahan. Ongelmana ovat nuoret, jotka eivät enää usko heimopäälliköitä ja joita kiinnostavat perinteitä enemmän TikTok-videot, oluen juonti ja isot autot. Nämä nuoret kapinalliset aiheuttavat suurimman osan rikoksista ja liikennekuolemista. Nuoret tuntuvat haluavan kaiken: itsenäisyyden, luonnonvarat, muiden omaisuuden ja lokoisan oleilun ilman vastuita ja velvollisuuksia.

Ihan joka paikassa en tunne oloani turvalliseksi, mutta meillä on onneksi yksi etu puolellamme: olemme suomalaisia emmekä ranskalaisia. Sen luomaan turvaan tuudittaudumme ja odotamme, mitä äänestyksen lähestyminen tuo tullessaan.

Jytta Poijärvi-Miikkulainen

Kaarinan Kehityksen aiempi toimitusjohtaja, joka asuu nykyään miehensä kanssa Uudessa-Kaledoniassa.