Suomalaiset ovat yllytyshullua kansaa. Yksi on soutanut veneellä Helsingistä Tallinnaan ja toinen körötellyt Pappa-Tunturilla Suomen halki.
Heikki Pöyhönen , 59, Kim Laaksonen , 28, ja Mici Saaristo , 27, ovat tiettävästi ensimmäisiä ihmisiä, jotka ovat istuneet sata tuntia yhtä soittoa mökkilaiturilla.
Heinäkuun alussa Kuusistossa toteutetun tempauksen suhteen kävi sikäli huono tuuri, että puolet ajasta satoi vettä eikä lämpömittari tainnut kivuta kertaakaan yli 20 asteeseen.
– Olihan se aika älytön veto, mutta yritin suhtautua siihen henkisenä haasteena, että kestääkö kantti. Keskeyttäminen kävi mielessä monta kertaa, kun aika kävi pitkäksi, oli kylmä, nälkä ja koko ajan satoi, biljardiammattilaisena paremmin tunnettu Kim Laaksonen kuvailee.
Kaikki sai alkunsa vanhasta vedonlyönnistä. Vuosia sitten Laaksonen heitti yllytyshullulle kummisedälleen, kaarinalaiselle Heikki Pöyhöselle haasteen. Miehet löivät vetoa siitä, kuka jaksaa istua pisimpään laiturilla.
– Kim taisi istua silloin kaksi vuorokautta ja minä kaksi tuntia pidempään, Pöyhönen muistelee nauraen.
Tänä kesänä vedonlyönti nousi jostakin syystä uudelleen puheenaiheeksi. Laaksonen ja hänen kaverinsa Mici Saaristo olivat sitä mieltä, että kummisedän vanha laituriennätys oli aika panna uusiksi. Pöyhönen oli tietenkin heti mukana haasteessa.
Paikaksi valittiin Pöyhösen Kuusistossa sijaitseva mökki, jossa miehillä on tapana viettää kesäisin aikaa. Yhdessä sovittiin, että jos sata tuntia tulee täyteen, miehet nousevat laiturilta yhtä aikaa.
Kaksi päivää puussa
Kaarinalaisella Pöyhösellä on kokemusta pähkähulluista ideoista. 1990-luvulla hän tempaisi Turun Taiteiden yössä istumalla kaksi päivää Olavin Krouvia vastapäätä kasvavassa lehmuksessa. Mies on myös kävellyt muiden yllyttämänä Turusta Saloon.
Laiturihaasteeseen miehet valmistautuivat tuomalla laiturille pienen grillin, kylmälaukullisen ruokaa ja vaihtovaatteita. Huoltojoukkoihin kuulunut Emilia Pöyhönen auttoi tuomalla sateen kastelemille miehille juoma- ja muonatäydennystä sekä pilkkihaalarit.
– Henkilökohtaisesti pahimmilta tuntuivat aamun ensimmäiset tunnit, kun heräsin laiturilta. Aika kului välillä todella hitaasti. Totta kai juttelimme keskenämme, mutta ei puheenaiheitakaan riitä loputtomiin. Välillä oli pitkiä hiljaisia hetkiä, Laaksonen kuvailee.
Yhteisesti sovittujen sääntöjen mukaan miehet eivät saaneet nousta kertaakaan neljän vuorokauden aikana ylös tuolilta. Myös grillaaminen hoidettiin istualtaan. Ulkohuussissa sai käydä, mutta sakkona vessareissusta joutui istumaan yksin puoli tuntia soutuveneessä. Sakko piteni jokaisen vessareissun jälkeen 15 minuutilla.
– Ja jos nousi vahingossa ylös tuolilta, piti istua tunti yksin soutuveneessä puhumatta ja selkä muihin päin. Itse vietin vessareissujen takia soutuveneessä varmaan parikymmentä tuntia, Pöyhönen hymähtää.
Ensimmäisenä suihkuun
Neljä vuorokautta laiturilla istumista tuli täyteen viikko sitten maanantaina iltapäivällä. Ensimmäisenä miehet menivät kuumaan suihkuun, jääkaapille ja sen jälkeen nukkumaan.
Laaksonen kuvailee, että haasteen loppuvaiheessa olo tuntui kuumeiselta. Lihaksia jomotti ja kasvoja kuumotti ulkoilmassa vietetystä ajasta.
– Ihme kyllä kukaan ei tullut kipeäksi, Laaksosen toteaa.
Pöyhösen historian tuntien voisi kuvitella, ettei laiturihaaste jää kolmikon viimeiseksi. Kaarinalaismies arvioi, että kaksi vuorokautta puussa oli fyysisesti rankempi koettelemus kuin neljä vuorokautta laiturilla. Joka tapauksessa kovia suorituksia molemmat.
– Jokainen voi kokeilla itse, Pöyhönen nauraa.
