”Palstaviljely on rauhoittumista ja stressinlievitystä” – palstan voi Kaarinassa vuokrata myös kesken kauden

0
Riitta Ansas-Hyökki käy palstallaan lähes päivittäin ja on viljellyt samaa Littoisissa sijaitsevaa palstaa jo kymmenisen vuotta.

Kehäkukkia, valkosipulia, porkkanaa, rucolaa, tilliä, punajuuria, vihreää ja punaista mangoldia. Lisäksi ainakin kurkkua, kesäkurpitsaa ja koristekurpitsoja kasvaa kaarinalaisen Riitta Ansas-Hyökin viljelypalstalla Littoisissa. 

– Ja perunaa on tietysti. Kolmea eri lajiketta, on timoa, columboa ja siikliä, jotka kypsyvät vähän eri aikoina, Ansas-Hyökki luettelee.

Ansas-Hyökki on innokas palstaviljelijä, ja hän on vuokrannut omaa viljelypalstaa Littoisissa jo kymmenisen vuotta. Itse asiassa hänellä on Littoisissa jopa kaksi vierekkäistä palstaa.

– Periaatteessa yksi kuntalainen saa ottaa yhden palstan, mutta kun näitä jäi vapaaksi, niin pyysin kaupungilta, voisinko vuokrata myös toisen, hän kertoo.

Ansas-Hyökki käy palstallaan lähes joka päivä.

– Edelliskesinä kävin täällä nyt jo edesmenneen ystäväni kanssa, ja meillä oli tapana tulla heti aamuseitsemältä. Nykyisin tulen siinä aamukymmenen maissa ja olen neljään. Kokonaisen työpäivän siis, hän toteaa.

Ansas-hyökki sanoo, että parasta viljelyssä on se, kun näkee kättensä jäljen. Samasta syystä hän on myös innokas ompeluharrastaja. 

– Ja onhan viljely myös hyvää stressinlievitystä. Minulla ei stressiä ole, mutta on hyvä toimia, ennen kuin se edes tulee, hän naurahtaa.

Muutama vapaa paikka



Riitta Ansas-Hyökin tapaan moni kaarinalainen palstaviljelijä vuokraa samaa viljelypalstaa vuodesta toiseen, kertoo kaupungin viheraluemestari Tiina Ranki.

Hänen mukaansa kaikista viljelijöistä noin puolet on vanhoja, puolet uusia viljelijöitä.

– Osa tulee vuosi vuoden jälkeen viljelemään samaa paikkaa. Meillä on vanhoille viljelijöille sellainen etu, että heillä on keväällä kuukausi aikaa ilmoittaa, haluavatko jatkaa viljelyä kesällä, ja vasta sen jälkeen paikat tulevat kaikille avoimesti vuokrattavaksi, Ranki kertoo. 

Vaikka saman palstan voi vuokrata vuodesta toiseen, palstat kuitenkin muokataan joka kevät uudelleen, joten monivuotisia kasveja paikalla ei voi viljellä.

Yhteensä kaupungin viljelypalstoja on Littoisissa 55 kappaletta ja Koristossa 35. Palstojen koot vaihtelevat hiukan maanmuodon mukaan.

– Myös paikkojen määrä vähän vaihtelee vuosittain sen mukaan, kuinka märkä pelto on ja montako paikkaa alueelle saadaan muokattua, Ranki sanoo.

Ranki kertoo, että palstaviljelijöiden määrä on pysynyt viime vuosina suhteellisen samankaltaisena. Tänä vuonna Koriston kaikki viljelypalstat on loppuunvuokrattu, Littoisissa sen sijaan oli haastatteluhetkellä vielä yhdeksän vapaata palstaa.

– Niitä voi vielä kesken kaudenkin vuokrata, Ranki vinkkaa.

Yhteishenkeä



Ansas-Hyökki kertoo, että moni viljelypalstalainen on käynyt vuosien varrella toisilleen tutuksi. Useasta viljelijästä hän puhuu etunimellä, ja yhdessä vaihdetaan kuulumisia.

– Joskus on grillattukin yhdessä, kun olen tuonut tänne kertakäyttögrillin, hän kertoo.

Ansas-Hyökki kertoo, että palstaviljely on suosittua myös monen maahanmuuttajan keskuudessa. Heidän pellollaan kuulee puhuttavan useita eri kieliä.

– Yksi bosnialainen henkilö on, Irakista ja Iranista tulleita, romanialaisia ja thaimaalaisia ainakin, hän luettelee.

Viljelijöiden kesken autetaan toisia. Jos esimerkiksi Ansas-Hyökki on pidempään poissa palstaltaan, hän saattaa pyytää naapuriviljelijää kastelemaan palstaansa sillä välin. 

Pääosin viljelijät ovat Ansas-Hyökin mukaan sopuisaa porukkaa, mutta roskaamisesta on silloin tällöin tullut sanomista. 

– Kaikki kun eivät ymmärrä viedä roskiaan alueelta pois, hän hymähtää.

Ratkaisuksi hän toivoo kaupungilta yhteistä roska-astiaa alueelle. Myös wc:tä hän kaipaisi. Osa ihmisistä tulee paikalle kauempaa, eikä kaikilla ole mahdollisuutta käydä välillä kotonaan.

Viljely on rauhoittumista



Ansas-Hyökki kertoo, että vaikka viljelypalstalla on mukavaa tavata tuttujakin, välillä on mukavaa puuhata yksin.

– Viihdyn hyvin yksin. Tässä voi samalla ajatella kaikkia asioita ja rauhoittua, hän toteaa.

Pääosin hän hoitaa palstaansa yksin, mutta hänen miehensä käy välillä paikan päällä auttelemassa.

– Hän tuo silloin tällöin minulle kahvia ja kastelee palstaa. Minä olen kuitenkin tekijä, ja hän on aivan vastakohtani, enemmän auringonpalvoja, Ansas-Hyökki hymyilee.

Poikkeusaika innosti viljelemään



Ranki kertoo, että palstaviljelijöinä on hyvin eri-ikäisiä ihmisiä.

– Viljelijöitä on ollut ihan vauvasta vaariin. Tänä vuonna Koriston palstoja ovat kyselleet erityisesti vähän nuoremmat ja vasta paikkakunnalle muuttaneet ihmiset, Ranki kertoo.

Hänen mukaansa koronaepidemiasta johtunut poikkeustila on myös saattanut vaikuttaa siihen, että palstaviljelystä ovat olleet kiinnostuneita sellaisetkin, jotka eivät ole sitä aikaisemmin harrastaneet.

Leave a Reply

  Subscribe  
Notify of