Vielä kymmenen vuotta sitten Timo Virkkulasta koripallo oli pelkkä ”kontaktilaji, jossa ei saa olla kontaktia”. Nuorena hän harrasti jääkiekkoa tosissaan.
Runsas kuukausi sitten Virkkula valittiin kaarinalaisen koripalloseura Ura Basketin toiminnanjohtajaksi. Mitä oikein tapahtui?
– Oma poika innostui koripallosta. Pian huomasin olevani joukkueenjohtajana Ura Basketissa, Virkkula naurahtaa.
– Ura Basketin perheyhteisössä oli tosi helppoa ja mukavaa ruveta puuhastelemaan. Viime syksynä aloin sitten järjestää viihdenumeroita edustusjoukkueen ottelutapahtumiin ja innostuin erotuomarikursseille.
Hän on nauttinut koripallon hyvän hengen lajikulttuurista, joka eroaa jääkiekosta. Ottelutapahtumat ovat kannustavia ja kentänlaitahuutelua paheksutaan. Lisäksi Virkkula oli pitkään katsellut työuraan uutta aluevaltausta.
”Samat vitsit vuodesta toiseen”
Virkkulan pehmeänmatala ääni tunnetaan radiosta, jossa hän on työskennellyt parikymmentä vuotta, tuottajanakin ja viimeksi freelancerina.
– Aloitin Radio Sadasta. Iskelmäradiossa olin kasvattamassa kanavaa nollasta miljoonaan kuuntelijaan. Viimeksi olen ollut äänenä Tampereella Radio 957:ssä, Virkkula selvittää.
– Juonsin radiota 12 vuotta ja lopulta jätin sen, kun tuntui, että olen kertonut samat vitsit jo ainakin kertaalleen. Viimeksi tein mainoksia, 600 mainostekstiä vuodessa. Vuosien jälkeen alkoi tuntua, että kaikki lauserakenteet mainoksissa on jo käytetty.
Kun Ura Basketille pari vuotta sitten haettiin uutta toiminnanjohtajaa, Virkkula katsoi hakukriteereitä ja mietti, että pestihän olisi ihan häntä varten. Hän ei kuitenkaan tarttunut tilaisuuteen.
Määräaikaisena pestiä hoitaneen Sunniva Solstrandin on nyt aika palata takaisin työhönsä Turun vapaa-aikatoimialan viestintään, ja Virkkula oli tällä kertaa valmis muutokseen. Valta Ura Basketissa vaihtuu elokuun lopussa.
Alkuperäiseltä koulutukseltaan Virkkula on nuoriso-ohjaaja. Hän työskenteli Kaarinassakin Vaparissa vuosina 1994–1995.
Nopeita käänteitä
Ura Basket ry:n toiminnanjohtaja ei vastaa Ura Basketin edustusjoukkueesta. Emoseuralla ja liigayhtiöllä on paljon yhteistä tekemistä, mutta Virkkula ei huolehdi esimerkiksi edustusjoukkueen pelaajasopimuksista tai lisenssimaksuista.
– Edustusjoukkueesta suurimpana toiveena minulla on katsomokulttuurin kehittyminen. Suomalaiset katsojat ovat menestysnälkäisiä: pelejä ei käydä katsomassa, mutta kun tulee mestaruus, yhtäkkiä on kymmeniätuhansia ihmisiä kaduilla juhlimassa. Varsinkin Varsinais-Suomessa katsomot ovat todella tyhjiä, Virkkula harmittelee.
– Koripallo on vauhdikas laji, ja vähemmän tärkeistäkin peleistä saisi elämyksiä. Koripallossa on nopeita käänteitä, viimeisillä sekunneilla voi tilanne kääntyä päälaelleen. Kaarinan kokoisella kaupungilla on maan korkeimmalla sarjatasolla pelaava joukkue, ja kaarinalaisten soisi käyvän kannustamassa sitä.
Mitähän uutta Virkkula haluaa Ura Basketin junnupuolelle?
Virkkula painottaa, että yhdistyksen strategiasta päättävät seuran hallitus, vanhemmat, jäsenet ja pelaajat. Hän toiminnanjohtajana vain luovii strategiaa eteenpäin.
– Itse haluaisin vahvistaa sitä, että on mahdollista pelata korista sekä tavoitteellisesti että kevyemmin. Usein C-ikäisenä eli 13–14-vuotiaina pyritään valtakunnallisiin sarjoihin ja koris muuttuu kilpailullisemmaksi, mutta mahdollisuus pitäisi löytyä harrastuksen jatkamiselle, vaikka ei olisi valmis treenaamaan monta kertaa viikossa.
Eturistiriitoja?
Kaarinassa urheiluseurat kipuilevat tällä hetkellä hallipulan kanssa, kun sisäilmaongelmista kärsineiden koulujen hallit ovat poissa käytöstä eikä uusia ole noussut samaa tahtia.
Valkeavuoreen ryhdytään lähiaikoina rakentamaan komeaa palloiluhallia, joka tulee Ura Basketille kovaan tarpeeseen. Hallista on kiistelty ja äänestelty Kaarinan luottamuselimissä.
Kaarina-lehden palstoilla Virkkula tunnetaan SDP:n kunnallispoliitikkona, joka on pyrkinyt myös eduskuntaan. Jotta epäilyksiä eturistiriidasta ei syntyisi, Virkkula luopuu SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtajuudesta. Hän kuitenkin jatkaa kunnallispoliitikkona edelleen.
Hassuin muisto koriksesta? Olin viime talvena tuomaroimassa 10-vuotiaiden tyttöjen peliä. Olin ollut taudin kourissa, mutta ajattelin, että selviän. Tein vihellyksen, ja takaani alkoi kuulua mutinaa. Käännyin ja näin, että katsomossa istui puoli Stenin sukua. Ajattelin, että on tämä kanssa, koripallolegendat ovat selän takana seuraamassa, kun aloitteleva tuomari mokailee puolikuntoisena.
Mieleenpainuvin hetki Ura Basketista? Kun kaikki joukkueet olivat joukkokuvaa varten monnarin salissa, pienimmästä edustusjoukkueeseen. Oli sykähdyttävä hetki tajuta, miten paljon meitä on.
