Kaarina-lehden tiedossa ei ole, olisiko Hartwallin vanhassa panimossa hyödynnetty näitä humalia. Joka tapauksessa humalan käpyjä käytetään oluen ja siman säilöntäaineena, kirkasteena ja mausteena, on käytetty Suomessa 1300-luvulta saakka.
Keskiajalta vuoteen 1915 laki vaati taloja kasvattamaan tietyn määrän humalasalkoja. Humalan kukinnoilla maksettiin myös veroja. Panimoteollisuus kuitenkin siirtyi 1800-luvun lopulla käyttämään tuontihumalaa, ja humalankasvatus Suomessa näivettyi.
Humalasta käytetään kypsiä mutta ei vielä ruskettuneita emikäpyjä. Niitä voi hyödyntää oluen lisäksi yrttiteessä. Kävyistä on myös tehty tyynyjä, jotka takaavat unen tulon. Humalan varsista on tehty myös köyttä, kangasta ja kransseja. Nuoria versoja syödään parsan tavoin.
Humalaa kasvaa Suomessa sekä istutettuna että luonnonvaraisena, ja sitä voi keväällä koettaa siirtää juuriversoista omaan puutarhaan. Se viihtyy kosteassa, varjoisassa, lehtomaisessa maassa ja kituu auringonpaahteessa ja savimaassa. Köynnös lakastuu pakkasten tullen.
