Monen odotukset surkeasta koronakesästä kotona kökkien vaihtuivat kotimaanmatkailuun ja terassilla istumiseen. Ankean eristäytymisen jälkeen näyttikin yhtäkkiä olevan taas lupa elää. Ihmiset rynnistivät kotimaan matkakohteisiin, pelastivat yrittäjien kesän ja täyttivät turistien jättämän tyhjiön.
Koronakesä otettiin kivana kotimaaprojektina, kun vihdoin oli pakko huomata, että Suomessakin on paljon nähtävää ja hienoja paikkoja.
Moniko olisi valmis viettämään lomansa kotimaassa vuodesta toiseen, jos kyseessä ei olisikaan enää yhden kesän poikkeustila vaan pysyvä muutos elämäntavassa? Jatkuvan matkustamisen pandemia-aikapommi räjähti vihdoin, mutta ihmiset haluavat silti päästä mahdollisimman pian takaisin ”normaaliin” elämään. Normaalina pidetään jatkuvaa saastuttamista ympäriinsä lentelyllä.
Moni pitää lähes ihmisoikeutena päästä ulkomaanmatkoille ja valittaa, ettei arkea kestä, jos ei lomalla ylitä minkään valtion rajaa. Yle teki jutun kesällä matkailleesta naisesta, joka omalla nimellään kertoi, ettei ”suostu siihen, että se, mistä eniten pidän, viedään minulta pois”.
Korona on vienyt ihmisiltä työn, säästöt, läheisen, terveyden tai hengen. Hyvä, että Hanna ei sentään joudu tinkimään asiasta, josta pitää.
Kaikki eivät edes tänä kesänä jaksaneet pysyä kotimaassa, ja siitä maksamme nyt hintaa nousevina tartuntalukuina. Uuden aallon kynnyksellä ajatus jatkuvasti koronaa Suomeen kärräävistä laivoista ja lentokoneista turhauttaa. Huolettomuudella oli hinta, ja nyt tulevaisuudessa näyttävät odottavan taas rajoitukset ja kotona kököttäminen.
Moni varmaankin ajattelee, että nyt on helpompi kestää, kun välissä pääsi ulkomaille rentoutumaan. Toivon heille raskasta omatuntoa omasta osastaan toisen aallon edistämisessä.
Mia Markki
