– Ostin sen Viherlassilasta vuosikymmen sitten. Kun ihmettelin valkoisia kukkia myyjälle, myyjä mietti, että ehkä maaperä vaikuttaa väriin, kertoo Seppo Becklund .
Sen jälkeen mustakukkainen salkoruusu – joka siis kukki valkoisin kukin – alkoi tehdä innokkaasti poikasia. Maasta nousi heleänpunaisia salkoruusuja, tuli hennon vaaleanpunaisia, tuli kellertäviä, viininpunaisia, lukuisia sävyjä niiden välistä – ja lopulta mustiakin.
– Ei se tainnut sittenkään olla maaperästä kiinni, Seppo nauraa.
Hänen vaimonsa Pirjo Becklund kertoo, että joka vuosi heidän pihassaan kasvaa uuden värisiä salkoruusun poikasia. Hän näyttää hennon vaaleanpunaista kukkaa, tämän kesän uutta värisävyä. Hetken kuluttua Pirjo huomaa lohenpunaisen kukan. Sekin on uusi.
Pakkasiin asti
Becklundit ovat asuneet yli kolmekymmentä vuotta Piikkiössä Ylhäisissä. Pihalla komeilee salkoruusuja ja muita näyttäviä kukkia: liljoja, ruusuja, iiriksiä, daalioita, jotka viettävät osan vuodesta kasvihuoneessa. Puutarhavajan seinällä kiemurteleva kärhö on 9-vuotiaan lapsenlapsen lempikukka. Jokin kasvi kukkii puutarhassa alkukeväästä pakkasiin saakka.
Toki pihalla kasvaa muutakin, perunaa, tilliä ja sipulia, omena- ja kirsikkapuita, marjapensaita, tuijia, jopa viinirypäleitä.
Kukat ovat Sepon intohimo. Pirjokin nauttii vehmaudesta, mutta eniten pihalla häärii Seppo.
Salkoruusuista Seppo pitää eniten. Malvakasveihin kuuluvat salkoruusut kasvavat innokkaasti, kukkivat heinäkuusta pakkasten tuloon eikä niillä ole pahoja tuhohyönteisiä.
Ne eivät jää herkästi muiden kasvien jalkoihin mutta eivät toisaalta valtaa liikaa tilaa muilta kasveilta. Pisimmät kasvavat yli 3-metrisiksi.
– Salkoruusuja ei yleensä tarvitse tukea, mutta pisimpiin olen laittanut tukikepin, ettei tuuli katkaise niitä, Seppo kertoo.
Pienestä saakka
Mikä saa innostumaan kukista ja puutarhasta?
– Multa! Seppo vastaa.
Mullassa möyrimiseen ei väsy, ja hän kaivaa multaa aina paljain käsin. Hän nautti puutarhanhoidosta lapsenakin ja rakensi itselleen silloin oman kasvihuoneen.
Nyt pariskunta on eläkkeellä, mutta työvuosinaan Seppo toimi huoltomiehenä Turussa kerrostaloissa. Hän istutti samalla kerrostalojenkin pihoja loisteliaiksi.
Alun perin Seppo on kotoisin Paraisilta, Pirjo Ikaalisista. Pariskunta päätyi Piikkiöön, kun sopiva tontti löytyi sieltä.
Pirjon ja Sepon lisäksi pihalla asustaa muita: salkoruusuissa käy pörriäisten surina, useissa linnunpöntöissä on asukkaita, tuijan kätköissä lymyilee kyyhkynen hautomassa munia. Pihalla on myös lintulauta, jolla on oma pihapiiri.
Salaojita kukkapenkit
Salkoruusuja pidetään arkoina kasveina, eivätkä ne useinkaan selviä Suomen talvesta. Tätä ongelmaa Becklundien pihalla ei ole ollut.
Seppo vinkkaa, että salkoruusut pitävät hyvästä mullasta, lämmöstä, valosta ja kosteudesta. Multa ei saa kuivahtaa. Toisaalta salkoruusu ei halua istua märässäkään. Juuri talvimärkyys koituu usein salkoruusujen tuhoksi.
– Meillä on salaoja kukkapenkkien alla. Sitä tarvitaan täällä muutenkin, sillä maa on savista, Seppo ja Pirjo kertovat.
Kasteluvetenä heillä on sadevettä. Sitä kerätään suuriin tynnyreihin. Heillä on säiliöt tuhannen litran talteen ottamiseen, ja he kastelevat kukat kastelukannuilla.
– Tosin nyt ei ole tarvinnut kastella, Seppo sanoo ja katsoo taivaalle, josta haastatteluhetkellä on vuoroin tullut vettä ja vuoroin auringonpilkahduksia.
