Neljän seinän sisällä Australiassa: Korona muovasi uusiksi kaarinalaisen Saara Hamarilan vaihto-oppilasvuoden

0
Moonlit Sanctuary Wildlife Conservation Parkissa Saara Hamarila pääsi ruokkimaan vallabia. Paikka on yksi harvoista, joissa hän ehti käydä ulkonaliikkumiskieltojen välissä.

Kaarinalainen Saara Hamarila vastaa puhelimeen toisella puolen maapalloa, Australiassa, jossa hän on ollut vaihto-opiskelijana alkuvuodesta saakka. Hän asuu Officer-nimisellä asuinalueella Melbournessa australialaisessa perheessä, johon kuuluu vanhempien lisäksi viisitoistavuotias poika sekä kotoa muuttaneita aikuisia lapsia. 

Kello on Melbournessa seitsemän tuntia enemmän kuin Kaarinassa, ja Australiassa on parhaillaan talvi.

– Mutta ei täällä paksua takkia ole tarvinnut. Tällä hetkellä on aurinkoista ja noin 14 astetta lämmintä, Hamarila kertoo.

Melbourneen on saatu jälleen ikäviä uutisia, kun viikko sitten koronaviruspandemia alkoi taas levitä alueella. Toisen aallon myötä alueelle on asetettu uusi ulkonaliikkumiskielto.

Lukiossa opiskeleva Hamarila käy lockdownin ajan etäkoulua.

– Muuten aika kuluu lukemalla kirjoja ja tekemällä kotitreenejä. Onneksi ulkona saa käydä kävelyllä ja urheilemassa, Hamarila kertoo.

Isäntäperhe vaihtui



Hamarilan vaihto-oppilasvuosi ei mennyt aivan kuten oli suunniteltu. 

Ennen Australiaan muuttoa 18-vuotias Hamarila opiskeli toista vuotta Turun suomalaisen yhteiskoulun lukiossa. Hamarila halusi vaihto-oppilaaksi Australiaan ennen kaikkea kielen takia.

– Halusin oppia englantia paremmin. USA taas ei jotenkin tuntunut omalta, joten hain tänne, hän kertoo.

Australiaan Hamarila saapui tammikuun lopulla. Alkuperäiseen isäntäperheeseen kuului yksinhuoltajaäiti sekä hänen 16-vuotias tyttärensä. Saapuminen perheen kotiin oli Hamarilalle järkytys.

– Koti oli todella epäsiisti, ja huoneessani oli roskasäkkejä ja torakoita. Myöhemmin sain myös tietää, että tyttärellä oli sosiaalisia ongelmia. Hän oli ollut myös se, joka oli halunnut vaihto-opiskelijan perheeseen, ei äiti, ja tulooni ei oltu valmistauduttu juurikaan, Hamarila kertoo.

Neljä päivää perheessä oltuaan Hamarila otti yhteyttä aluevalvojaan ja yritti vaihtaa isäntäperhettä.

– Se, että asioita saatiin eteenpäin, kesti kuitenkin viisi viikkoa, hän kertoo.

Etäkoulua



Maaliskuun alussa Hamarila löysi väliaikaisen isäntäperheen, jonne pääsi muuttamaan.

– Äitini itse asiassa löysi perheen Facebookista. Perheeseen kuului suomalainen äiti, Hamarila kertoo.

Hän viihtyi hyvin, mutta koko ajan oli tarkoitus myös löytää pysyvä isäntäperhe. Koronavirus alkoi kuitenkin levitä Australiassa, ja uuden isäntäperheen etsiminen kävi entistä mutkikkaammaksi. Lopulta Hamarila kuitenkin pääsi muuttamaan nykyiseen perheeseen.

– Tämä on mukava, aika tavallinen perhe, joka on muuttanut parikymmentä vuotta sitten Kaliforniasta Australiaan. Muuttaessani tähän perheeseen vaihdoin myös koulua, ja käyn nyt samaa kristillistä koulua kuin perheen poika. Koulu on aika tiukka, siellä ei saa käyttää esimerkiksi mitään koruja, hiukset eivät saa olla värjätyt, eikä edes kynsilakkaa saa käyttää, mikä on suomalaiseen lukioon tottuneelle aika outoa, Hamarila kuvaa.

Suuren osan Australiassa olostaan Hamarila on ollut kuitenkin etäkoulussa. 

– Ensimmäistä lockdownia kesti reilut kolme kuukautta, ja silloin kävin pelkästään etäkoulua. Kuukausi sitten rajoituksia höllennettiin, ja meillä oli kaksi päivää viikosta koulua ja kolme päivää opiskelua kotona, Hamarila kertoo.

– Täällä lukio-opiskelu menee siten, että jokaisen jakson välissä on aina kahden viikon loma. Nyt oli tarkoitus palata lomalta taas kouluun, mutta tulikin toinen aalto ja toinen lockdown.

Kerran Melbournissa



Hamarila ei ole vielä päässyt juurikaan tutustumaan Australiaan, koska aika on mennyt isäntäperheasioita selvitellessä ja lockdownissa.

– Väliaikaisessa perheessä ollessani ehdimme käydä kerran Melbournin keskustassa, eläinpuistossa sekä luonnonsuojelupuistossa, hän kertoo.

Hamarilan mukaan lockdownissa olo on ollut raskasta, koska ei ole voinut saada uusia kavereita ja suurin osa ajasta menee neljän seinän sisällä. 

– Aika tylsistynyt olo alkaa olla, ja päivät ovat aika samanlaisia keskenään. Kun ei ole muuta kun aikaa, niin ehtii myös tulla koti-ikävä, hän harmittelee.

Vaikka koti-Suomeen palaaminen olisi ollut koronan myötä mahdollista, ei Hamarila ole kuitenkaan sitä halunnut. 

– Vaihtari-aikani kestää marraskuulle saakka ja toivon, että tässä vielä pääsee normaaliin elämään, Hamarila toteaa.