Meren ääreltä tuskin löytyy ihmisiä, jotka eivät ottaisi sinilevää inhoten puheeksi. Vielä saman keskustelun aikana shampoot huuhdellaan hiuksista mereen, matto pestään laiturilla saippualla, veneen tahrat jynssätään pesuaineella, jossa on merkki ”Vaarallista vesieliöille”. Tuhkat viskataan kiukaasta mereen, ja illan päätteeksi perheen isäntä käy pissalla lorottamassa veteen ”koska se on niin hauskaa”.
Joka kesäpäivä tuhannet veneilijät, mökkeilijät ja saariston asukkaat tekevät vastaavia tekoja, joilla aktiivisesti ruokitaan sinilevää. ”Näinhän on aina tehty.” ”No ei näin oikeastaan saisi tehdä, mutta nyt emme ehdi muuta.”
Se, että yleinen asenneilmapiiri vastustaa sinilevää, on ajanut kuntia ja Itämeren valtioita pistämään jätevesiasioita kuntoon sekä antanut rahoitusta tutkimukselle ja kunnostustöille. Ne teot eivät kuitenkaan riitä. Suomessa on 1,2 miljoonaa venettä ja puoli miljoonaa kesämökkiä. Se, miten lomailijat toimivat, vaikuttaa suoraan niihin vesistöihin, joissa he uivat ja veneilevät.
Pelissä on sekä ympäristö että eurot. Tonttien arvo ja matkailuelinkeinot romahtavat, jos kauniit Saaristomeren maisemat muuttuvat levävelliksi.
Virtsa, ulosteet, tuhka ja monissa pesuaineissa käytetty fosfaatti ovat vahvoja lannoitteita. Älä päästä niitä edes pieninä määrinä veteen. Lisäksi pesuaineissa tensidit ja monet muut ainesosat ovat tappavia meren hyville eliöille. Käytä pesuaineiden sijaan painepesuria tai mikrokuituliinaa, tai hoida pesut visusti rannalla. Ja jos mökin viemäröinnit tai veneen septit eivät ole asianmukaisia, eiköhän olisi aika laittaa ne kuntoon.
Maria Kesti
