”Kuin telinevoimistelua, jossa välineenä on kivi”– Anssi Laatikainen on laatinut boulderointireitit keskurille ja Kuusistoon

0
Anssi Laatikainen (kuvassa keskellä) on harrastanut kiipeilyä vuodesta 1995. Nykyisin mukana kiipeilee myös hänen poikansa Eetu. Oikealla Riku Soinela.

Kaarinan keskusliikuntapuistossa käy kuhina. Paitsi että kentillä yleisurheillaan ja pelataan jalkapalloa, maastossa myös lenkkeillään, pyöräillään ja pelataan frisbeegolfia. Samaan aikaan läheisessä metsikössä parikymmentä ihmistä on kiipeilemässä kalliolla.

Meneillään on Lounais-Suomen kiipeilykerho Kruxin boulderointiharjoitukset.

Boulderointi on yksi kiipeilyharrastuksen alalajeista vuori-, köysi- ja jääkiipeilyn ohella. Boulderoinnissa ei käytetä turvaköysiä, vaan ainoa turvavaruste on maahan sijoitetut patjat eli padit.

– Ne eivät ole pehmeitä, vaan ennemmin judomaton kaltaisia. Tarkoitus on turvata tasainen alastulo, kaarinalainen kiipeilijä Anssi Laatikainen kuvaa.

Koska kiivetessä ei käytetä turvavaljaita, reitit ovat usein myös matalampia kuin esimerkiksi köysikiipeilyssä.

– Korkeus ei tässä ole se juttu, mutta tietenkin vaikeammat reitit ovat usein vähän korkeampia, että reiteille saadaan pituutta, hän kuvaa.

Suosittu laji



Laatikainen on boulderoinut itse yli kahdenkymmenen vuoden ajan.

– Suomessa boulderointi on suhteellisen uusi harrastus. Pääasiassa sitä on alettu harrastaa täällä 2000-luvulla, Laatikainen tietää.

Laji on tullut nopeasti suosituksi.

– Suomen ensimmäinen boulderointihalli perustettiin Helsinkiin vuonna 2008, ja nyt halleja on jo kahdeksan, Laatikainen kertoo.

Kaarinaa lähinnä oleva boulderointihalli on Turun Bouldertehdas. Kiipelykerho Kruxiin kuuluu nykyisin noin 300 jäsentä.

Lajia tullaan usein ihmettelemään.

– Paljon olen saanut selittää, mistä on kyse. Toisaalta koko ajan enemmän myös tiedetään. Joskus on metsässä marjastaja tullut sanomaan, että ”ai te boulderoitte”, hän kertoo.

Sisällä tai ulkona



Boulderointia voi harrastaa sekä sisähalleissa että ulkona lohkareilla ja kallioilla. Kiipeily kuuluu jokamiehenoikeuksiin.

– Jos haluaa harjata kalliota roskista ja sammaleesta, silloin täytyy pyytää maanomistajan lupa, Laatikainen muistuttaa.

Aloittelijan kannattaa hankkia ensin perustaidot boulderoimalla hallissa.

Varusteiksi riittävät kiipeilykengät, padit sekä magnesium, jota levitetään käsiin tarttuvuuden parantamiseksi.

– Halleista pystyy myös vuokraamaan kenkiä. Jos liittyy kiipeilyseuraan, usein ne lainaavat padejä, Laatikainen vinkkaa.

Kiipeilyseuraan kannattaa liittyä myös kiipeilyvakuutuksen takia.

Reitit suunnitellaan tarkasti



Kun boulderoimaan lähdetään ulos kallioille, tarkoituksena ei ole lähteä kiipeilemään satunnaisesti mitä seinämää pitkin tahansa. Sen sijaan harrastajat kartoittavat tarkkaan eri kallioita ja tekevät niille reittejä. Reitit nimetään, ja niille laaditaan vaikeusaste.

Kun reitti on valmis, se jaetaan muille harrastajille esimerkiksi 27 Crags -nimisellä sivustolla.

Myös halliboulderoinnissa on reitit.

– Sisällä reitit on helpompi hahmottaa, koska saman reitin otteet ovat samanvärisiä. Ulkona reitin otteet ovat niin kuin luonto ne asettaa ja homma on enemmänkin ongelmanratkaisua. Sisällä otteet voi puolestaan ruuvailla niin kuin tahtoo, jolloin reittejä voi itse suunnitella tarkemmin, Laatikainen vertaa.

Kiipeilyn yksi osa-alue on oikeanlaisen reitin löytäminen ja siinä harjoittelu. Harrastaja voi yrittää saman reitin kiipeilyä jopa kuukausia.

– Liikesarja pitää opetella tietyllä tavalla. Kuvaankin usein, että boulderointi on kuin telinevoimistelua, jossa välineenä on kivi, Laatikainen sanoo.

Koko perhe mukana



Myös Laatikainen tekee itse ulkoreittejä. Kaarinan keskusliikuntapuistossa sekä Kuusistossa sijaitsevat reitit ovat hänen käsialaansa.

Laatikainen on kotoisin Vaasasta. Kaarinan Kuusistoon hän muutti vaimonsa ja heidän nyt nelivuotiaan Eetu -poikansa kanssa vuosi sitten.

– Kaarinassa ei ollut juurikaan boulderointireittejä, joten aloin tehdä niitä tänne, hän kertoo.

Nyt keskusliikuntapuistossa on kolmisenkymmentä eri vaikeusasteista reittiä.

Kiipeilyä harrastaa nykyisin koko Laatikaisen perhe. Niina Laatikainen on kiipeillyt vuodesta 2008, siitä asti, kun pariskunta alkoi seurustella. Myös Eetu on jo innokas kiipeilijä.

– Olemme yrittäneet pitää touhun mukavana hänelle. Kiipeilemään otetaan muutakin puuhaa, että mielenkiinto säilyy. Nyt mukana on fillari, viimeksi oli riippumatto, ja joskus on ollut saippuakuplia, Laatikainen kuvaa.

Kiipeilemässä perhe käy usean kerran viikossa. Laatikainen kertoo, että kiipeilyssä parasta onkin paitsi luonnossa oleminen, myös se, että sitä voi harrastaa yhdessä perheenjäsenten kanssa.

Laatikainen on käynyt kiipeilyreissuilla Ahvenanmaalla ja ympäri maailman, esimerkiksi Espanjassa, Ranskassa, Sveitsissä, Norjassa, Ruotsissa ja Etelä-Afrikassa. Nyt kiipeilyreissut ovat perheen ja koronatilanteenkin vuoksi rajoittuneet lähiseudulle.

Leave a Reply

  Subscribe  
Notify of