Kalevan kisojen päätöspäivä elokuussa käynnistyi naisten kiekonheiton loppukilpailulla. Kuusistossa asuva työterveyslääkäri Lotta-Kaisa Eliander oli heittovuorossa neljäntenä.
Otsikoissa hehkutettiin etukäteen Turun Urheiluliittoa edustavan Elianderin olevan 35-vuotiaana elämänsä kunnossa. Ennätykset olivat paukkuneet alkukaudella uusiksi. Turussa järjestetyt Kalevan kisat olivat mainiosti sujuneen kauden päätavoite, mutta juuri kisojen kynnyksellä Elianderin perheessä kiersi syysflunssa.
Toisella heittokierroksella Eliander kiskaisi kiekon 53,13 metriin. Suorituksesta puuttui paras terä. Tulos riitti kisoissa neljänteen sijaan.
– Kyllähän se harmitti, koska pronssi olisi ollut ihan otettavissa. Viikon verran kisojen jälkeen oli aika tyhjä olo. Siihen hetkeen oli henkisesti ladattu niin paljon, Eliander muistelee kuukausi kisojen jälkeen.
Intoa crossfit-salilta
Vammalasta lähtöisin oleva Eliander päätyi kiekonheiton pariin isänsä innostamana. Isä oli yleisurheilumiehiä ja valmensi nuoria. Lotta-Kaisa kulki lapsena mukana treeneissä ja kokeili kaikkia lajeja. Keskimatkan juoksu, kuulantyöntö ja kiekonheitto sujuivat parhaiten.
– En muista, että olisin koskaan haaveillut ammattiurheilijan urasta, vaan amatööriurheilu on sopinut minulle hyvin. En usko että olisin menestynyt paremmin, vaikka olisin satsannut pelkästään urheiluun.
Eliander on kisannut Suomen huipulla, valmistunut siinä sivussa lääkäriksi ja saanut kaksi lasta.
Lääkäriopintojen kolmantena vuonna (2009) Eliander voitti Kalevan kisoista pronssia. Hän ei koe, että urheilu olisi haitannut opintoja tai päinvastoin.
– Jouduin tinkimään ainoastaan sosiaalisista riennoista. Opiskellessa iltarientoja olisi ollut paljon, mutta kävin niissä ehkä kerran vuodessa.
Elianderin urheilu-uraan tuli taukoa lasten syntyessä vuosina 2013 ja 2014. Lasten ollessa pieniä myös lopettaminen kävi mielessä, mutta ihmiset ympärillä kannustivat jatkamaan.
Kuopuksen syntymän jälkeen Eliander törmäsi hallilla nykyiseen heittovalmentajaansa Mika Lönnbladiin.
– Hän houkutteli minua jatkamaan, ja minä olen aina ollut helposti haastettavissa. Urheilijalle on hirveän tärkeää, että ympärillä on ihmisiä, jotka uskovat sinuun, Eliander kuvailee.
Kaksi vuotta sitten Eliander löysi Krossiin avatun crossfit-salin. Sitä kautta treenaamiseen tuli uudenlaista paloa, mikä näkyi myös tuloksissa. Crossfit-salilla hän tutustui piikkiöläiseen Tommi Rinteeseen, joka toimii nykyisin Elianderin fysiikkavalmentajana.
– Se on ollut itsellenikin vähän yllätys, että tämän ikäisenä ennätyksiä voi rikkoa myös fysiikkapuolella, Eliander iloitsee.
Pisin heitto heittämättä
Huippu-urheilun, lääkärin työn ja perheen yhdistäminen kuulostaa hengästyttävältä yhtälöltä, mutta Elianderin mukaan se on enemmän tottumiskysymys.
Työterveyslääkärinä työskentelevä nainen tekee 30-tuntista työviikkoa ja rytmittää lomansa tärkeiden kisojen mukaan. Kun on treenannut koko ikänsä, määrä ei ole enää niin tärkeää kuin laatu. Eliander pyrkii tekemään viisi huolellisesti mietittyä treeniä viikossa.
– Periaatteessa se on sama määrä, mitä suositellaan kaikille ihmisille. Minun kohdallani treenaaminen on vain tavoitteellisempaa, hän vertaa.
Ajankäyttöä helpottaa, että Eliander asuu omakotitalossa metsän keskellä. Lenkkimaastot ovat vieressä ja punttitreenin voi tehdä autotallissa lasten nukkuessa. Tällä reseptillä Eliander treenasi koko viime kevättalven, kun korona sulki harjoitushallit.
Kun harjoituspaikat keväällä lopulta aukesivat ja kisakausi vihdoin käynnistyi, suorituksissa oli mukana uudenlaista riemua. Eliander lisäksi moni muu urheilija rikkoi ennätyksiään.
– Minulle urheilu on ollut aina pään tuuletusta. Kun pääsen tekemään välillä treenin, jaksan taas keskittyä paremmin kaikkeen muuhun, Eliander kuvailee.
Motivaatiota lisää se, että uran pisin heitto on vielä heittämättä. Siitä Eliander on lähes varma.
– Heitin tänä vuonna ennätykseni 54,95 metriä. Metri, pari siihen lisää on ihan realistinen tavoite. Kun on hyvä flow ja heitot lähtevät, se on aika mahtava tunne.
