Tämän saman keskustelun olen käynyt viime kuukausina lukuisia kertoja.
En ole kehdannut sanoa päin naamaa totuutta, mutta nyt sen paljastan: Rakkaat turkulaiset. Tunne ei ole täysin molemminpuolinen. Toki Kaarinaan muuttaa muualta uutta väkeä, jolle Turun ja Kaarinan välinen raja on muodollisuus, mutta Kaarinassa syntyneille kommenttinne kuulostaa samalta kuin ruotsalais- tai venäläisturisti selittäisi tulleensa katselemaan, miltä emomaan periferiassa Suomessa näyttää.
Turun kaltaisen kulttuurikaupungin ja entisen pääkaupungin kyljessä Kaarina vaikuttaa ulkopuolisen silmin herkästi vain pieneltä, historiattomalta Turun lähiöltä. Kaarinan henkisessä ilmapiirissä on kuitenkin jotain, joka saa Kaarinasta kotoisin olevat taiteen ja politiikan vaikuttajat toistuvasti painottamaan olevansa Kaarinasta. Sitä ilmapiiriä on vaikea sanoittaa muille, sillä sille ei ole sellaisia näyttäviä maantieteellisiä kiinnityskohtia kuin vaikkapa tuomiokirkko, yliopisto tai kauppatori.
Oma kokemukseni on, että Kaarinassa on vuodesta toiseen ollut pienen kunnan turvallisuutta, naapurista välittämistä ja asioiden hoitamisen helppoutta mutta ei pienille paikkakunnille valitettavan yleistä ahdasmielisyyttä ja vanhakantaisuutta. Vastaavasti täällä on ison kaupungin mahdollisuudet ja henkinen raikkaus mutta ei kasvotonta byrokratiaa tai massoihin hukkumisen välinpitämättömyyttä.
Tällaisessa kaupungissa on ollut etuoikeus kasvaa, ja ero muihin paikkakuntiin on iso. Ikävä kyllä eroa on usein vaikea nähdä ulkoapäin. Kaarina taitaa siis jatkossakin olla omaleimainen lähinnä kaarinalaisten itsensä mielestä.
Maria Kesti
