Lähiristeykseni on tasavertainen, mutta yhä useammin väistän vasemmalta tulevia, joilla ei ole mitään kiinnostusta liikenteen turvallisena pysymiseen. Keskittyminen on muualla: omassa kuplassa on niin mukavaa, ja just tulikin kännykkään viesti.
Parhaiten liikennesääntöjä noudattavat uudet koululaiset, jotka ovat varovaisia, taluttavat pyörän suojatien yli ja kypärätkin ovat päässä.
Olen nähnyt kuvia ilman kypärää kaatuneista pyöräilijöistä. Kirurgi selitti aivokuvan isoa harmaata aluetta: ”Tämä tapaus on vihannes.”
Moni pyöräilijä ottaa itselleen etuoikeuden, vaikka auto tulee vasemmalta. Pyöräilijöillähän on monella etuna se, että autoilijat ovat ajatustenlukijoita, joten jos edessäni käännytään vasemmalle nokkani editse, suuntamerkki on tarpeeton. Telepaattinen viesti on lähtenyt liikkeelle, joten siltä osin tilanne on kaikilla hallussa.
Kaikilla on oikeus olla liikenteessä, mutta kenelläkään ei ole etuoikeuksia.
Maassa, jossa on Euroopan kalleimmat ajokortit, autoilijoidenkin osaaminen on turhan usein täyttä kuraa. Vilkun käyttö on häpeällistä, nolostumisen pelossa sitä vilautetaan kerran, kun puolet autosta on jo vaihtanut kaistaa.
Kun jalankulkija on astumassa suojatielle, on sen eteen pysähtyminen vaarallista, kun samaan suuntaan menevän toisen kaistan auto hurauttaa huolettomasti ohi. Sillä on ihan oma nimikin: giljotiini. Siinä suojatietä ylittämään lähteneelle pienelle ihmiselle ei mahdollisuuksia anneta.
Kaikilla osapuolilla on varmaan syytä hetkeksi pysähtyä miettimään omaa roolia kokonaisuudessa, jota liikenteeksi kutsutaan. Joustava ja varovainen käytös pitää liikenteen turvallisena. Säästämme poliisit suruviestin viemiseltä sinne, missä saakin olla turvallinen oma kupla.
Pekka Tenhonen
