Loppuvuodesta 2018 avatut yhteisökodit nousivat esiin kaupunginvaltuuston elokuun kokouksessa. Valtuutettu Maija Huhti (ps.) esittää valtuustoaloitteessaan vähintään yhden uuden hoitajan palkkaamista yhteisökoteihin, sillä hänen mukaansa niiden alkuperäinen toiminta-ajatus ei hoitajapulan takia toteudu.
– Ajatuksena oli, että yhteisökodeissa työskentelevät hoitajat leipoisivat, järjestäisivät vaikkapa pieniä tietokilpailuja tai pelaisivat muistipelejä. Tämä aktivoisi siellä asuvia asukkaita ja pitäisi heidän kuntoaan parempana. Tilanne yhteisökodeissa on nyt kuitenkin sellainen, että hoitajat ehtivät toteuttaa tuskin mitään näistä hienoista suunnitelmista, koska kaikki heidän aikansa menee perushoitoihin, Huhti taustoittaa.
Yhteisökodista haetaan turvaa
Ikäihmisten palvelujohtaja Seija Sjöblom pohtii, mistä oletus viriketoiminnan määrästä on peräisin.
– Tietysti siellä saa leipoa pullaa, ja tiedän, että osa hoitajista on leiponutkin, mutta alkuperäisissä suunnitelmissa ei ollut mainintaa tällaisesta viriketoiminnan määrästä.
Yhteisökodin asukkaat ovat Sjöblomin mukaan verrattavissa kotihoidon asiakkaisiin. Osalla heistä on muistisairaus, mutta he pärjäävät vielä useissa päivittäisissä toiminnoissa itsenäisesti.
Painavin syy yhteisökotiin muuttamiselle on yleensä se, ettei vanhus pysty pelkojen tai ahdistuksen takia asumaan enää yksin. Ajatuksena on, että yhteisökotiin muuttaessaan asiakas hyötyy yhteisöllisyydestä, jota yhdessä asuminen tarjoaa.
– Mikä on aktivointia? Minusta aktivointia on jo se, että asukkaat kokoontuvat monta kertaa päivässä syömään saman pöydän ääreen. Heillä on mahdollisuus oleskella yhteisissä tiloissa ja katsoa vaikka telkkaria, Sjöblom kuvailee.
Asukkaat öisin yksin
Yhtenä huolena valtuustoaloitteessa nostettiin esiin se, ettei yhteisökodissa ole koko ajan hoitajaa paikalla.
– Illoissa on vain yksi hoitaja, joka hoitaa kahden yhteisökodin vanhuksia. Moni heistä tarvitsee apua perustoiminnoissa, kuten pukemisessa ja suihkuttamisessa. Kaiken lisäksi yhteisökotien hoitaja voi saada kutsun lähteä hoitamaan muita kotihoidon asiakkaita, jolloin yhteisökodit jäävät kokonaan ilman hoitajaa, Huhti kritisoi.
Yhteisökotien hoitajat ovat Sjöblomin mukaan kotihoidon työntekijöitä, jotka ovat paikalla pääsääntöisesti aamuseitsemästä iltakymmeneen. Öisin yhteisökodeissa ei ole henkilökuntaa.
– Se ei ole ehkä kaikille kirkastunut, että tämä ei ole tehostettua palveluasumista. Asukkaat eivät tarvitse hoitajan jatkuvaa läsnäoloa, Sjöblom toteaa.
Siinä vaiheessa, kun asukkaan kunto heikkenee, arvioidaan uudelleen, onko yhteisökoti oikea paikka hänelle.
– Tällä hetkellä tiedän, että yhden asukkaan kohdalla käydään tällaista keskustelua. Se on ihan normaali menettelytapa, Sjöblom toteaa.
Korona kuormittanut henkilökuntaa
Kotihoidon johtaja Jenni Haapanen myöntää saaneensa henkilöstöltä palautetta kiireestä. Työntekijöiden jaksaminen on ollut koetuksella erityisesti korona-aikana.
– Koronaepidemia ja sen mukanaan tuomat rajoitukset ovat valitettavasti osuneet yhteisöllisyyttä lisääviin asioihin. Ulkopuolisia, kuten lukulähettiä ei olla voitu päästää taloon, ja ryhmäkokoontumisia, kuten retkiä ja kuntosalia on jouduttu karsimaan.
Asiakkaiden käytössä on Haapasen mukaan muun muassa pelejä, joita he voivat hyödyntää.
– Esimerkiksi yksi talon asukkaista on vetänyt yhteisissä tiloissa tietovisoja, vitsien lukua ja muuta yhteistä puuhaa.
Yhteisökodissa käy myös viikoittain kuntouttavan työtoiminnan tekijä, jonka kanssa asiakkaiden on mahdollista seurustella ja ulkoilla. Asukkaat ovat käyneet hänen kanssaan muun muassa kirjastossa ja torilla.
Valtuustoaloitetta uuden hoitajan palkkaamisesta käsitellään lokakuussa sosiaali- ja terveyslautakunnassa.
Yhteisökotien hoitajat kieltäytyivät Kaarina-lehden haastattelupyynnöstä.