Mies testaa temppuilevaa itkuhälytintä puolityhjässä kerrostaloasunnossa Hovirinnassa. Ovesta astuu sisään viimeisillään raskaana oleva nainen.
Miehen on tarkoitus jäädä maalaamaan yksin lastenhuonetta. Nainen lähtee.
Kun mies pesee maalaustelaa, itkuhälyttimestä alkaa kuulua lapsen jokeltelua. Ennen pitkää hälyttimestä alkaa kuulua muutakin: lapsen pahoinpitelyn ääniä.
Näin alkaa kylmäävä lyhytelokuva Odotusaika, joka kuvattiin Hovirinnassa syyskuussa 2019. Se näytettiin Yle Teemalla viime viikolla ja on katsottavissa Yle Areenassa vielä lähes kaksi vuotta.
Lyhytelokuvan tuotti Fossi Films -tuotantoyhtiö, jonka takaa löytyvät veljekset Juho ja Antti Fossi. Juho toimii ohjaaja-käsikirjoittajana ja Antti tuottajana. Heistä Antin päivätyö on Kaarinassa, ja hän kasvoi myös nuoruutensa täällä.
Juho ja Antti Fossi, miksi elokuva kuvattiin Hovirinnassa?
– Eri vaihtoehdoista tämä asunto ja sen ympäristö tukivat parhaiten elokuvaan haluttua ilmettä. Asunnossa oli esimerkiksi pitkä keskikäytävä ja paljon valkoisia seiniä. Asunnon etupihalla oli myös ohjaajan silmää miellyttävä roska-astia.
Lisäksi Kaarinan Vuokratalot suhtautui todella positiivisesti kuvauksiin. Vuokrasimme asunnon yhdeksi kuukaudeksi.
Tuliko ihmisiä ihmettelemään, miksi paiskotte itkuhälytintä roskista päin?
– Vain muutama, onneksi. Muuten aikataulu olisi venähtänyt. Ympäröiviin taloihin oli tiedotettu kuvauksista ja samalla pyydetty työskentelyrauhaa.
Montako itkuhälytintä elokuvaan tarvittiin?
– Kaksi. Roskista vasten paiskottiin vain kasaan teipattua itkuhälytintä. Kuva on sen verran kaukaa, että teipit eivät erotu.
Mikä oli vaikein osuus toteuttaa?
– Teknisesti vaikein osuus oli asunnon parvekkeelta sisälle tuleva kamera-ajo, jossa Heikki Rannan näyttelemä isä kuulee itkuhälyttimestä teinipojan ääniä. Kamera-ajoa hienosäädettiin puoli päivää, ja ottoja oli ainakin kymmenen. Näyttelijän ja kameran liikkeiden oikea ajoitus piti saada kohdilleen.
Elokuvan äänimaisema on painostava ja erityinen. Mitä sillä haettiin takaa?
– Vaikka elokuvassa on yliluonnollisia elementtejä, äänimaailmaa lähestyttiin realismi edellä: äänimaisemassa kuuluvat äänet, joiden lähde näkyy kuvassa. Toki päähenkilön pään sisälle mentäessä oli tehtävä poikkeuksia. Stanley Kubrickin elokuvat toimivat äänimaailman innoittajina.
Yle Areenan esittelytekstissä kerrotaan elokuvan olevan varoittava esimerkki siitä, miten käy, jos antaa vallan pelolle isäksi tulemisesta. Toisaalta elokuvan voi tulkita symbolisena kuvauksena siitä, mitä isäksi tulevan mielessä myllertää ja miltä synnytys raadollisuudessaan tuntuu. Miten itse ajattelitte, että elokuva tulkittaisiin?
– Nämä kaikki huomiot ovat oikeita. Halusimme jättää tilaa katsojien omille tulkinnoille. Kiinnostavimpia kauhuelokuvia ovat ne, jotka jännityksen lisäksi antavat ajattelemisen aihetta.
Aiotteko tehdä lisääkin elokuvia Kaarinassa?
– Kuvaukset Kaarinassa sujuivat mallikkaasti, ja kuvaamme siellä mielellämme uudestaan. Suunnittelemme seuraavaa kauhulyhytelokuvaa ensi vuodelle. Lähitulevaisuudessa siintää myös pitkän kauhuelokuvan toteuttaminen. Suomen kauhuelokuvatuotanto pitäisi nostaa muiden Pohjoismaiden tasolle.
