Pieni, harmaantuva shetlanninponi hörisee aitauksessa ymmärtämättä ollenkaan, että siitä on tullut eläkepäivinä valtakunnan julkkis.
Kotimäen talilla, Kaarinan ja Liedon rajalla asuva Ivrig täytti kesällä 42 vuotta, minkä jälkeen tallilla on ravannut toimittajia Seiskaa myöten. Ivrig on saanut mediassa lempinimen ”ihmeponi”, sillä shetlanninponit elävät keskimäärin parikymppisiksi.
”Ivrig on aina ollut terveyden perikuva”, kehaisi omistaja Kirsi Lehtonen kesällä.
– Pitikin mennä sanomaan, hän tuhahtaa nyt.
Loppukesästä Ivrig tökkäsi silmänsä johonkin laitumella, ja sen jälkeen sitä ovat kiusanneet toistuvan silmätulehdukset. Silmätippoja on annettu kolmen tunnin välein yötä päivää.
– Tämä on ollut ensimmäinen kerta, kun Iffe on tarvinnut eläinlääkäriä. Nyt näyttää onneksi paremmalta, Lehtonen iloitsee.
Silmävaivoja lukuun ottamatta Ivrig on ikäisekseen hyvässä kunnossa, ruoka maistuu ja mieli on edelleen virkeä.
Poni vaihtui
Kirsi Lehtosen ja Ivrigin tiet kohtasivat Ruotsin oripäivillä vuonna 1982. Ivrig oli tuolloin neljävuotias.
Lehtonen oli alun perin ostamassa toista ponia. Se ei kuitenkaan saanut astutuslupaa. Tuttu kasvattaja Roland Fransson tarjosi tilalle 92-senttistä Ivrigiä.
– Ensimmäinen ajatukseni oli, että se on liian pieni. Pidin kuitenkin Rolandin poneista ja ostin sen.
Aika pian Lehtoselle selvisi, millaiset kaupat tuli tehtyä. Ivrig kantakirjattiin aikansa korkeimmilla pisteillä. Suomessa ei ole vielä tänä päivänäkään kovin montaa 44 pisteen oria.
– Vaikka Ivrig on vaatimaton kooltaan, se kasvaa paljon lähtiessään liikkeelle. Liikkeiltään se on ylivertainen. Näyttelyissä se on saanut aina täyden kympin ravistaan, Lehtonen kehaisee.
Iffe ei ole elänyt tavallisen talliponin elämää. Sillä ei ole koskaan ratsastettu. Sen sijaan se on voittanut neljästi kansallisen poninäyttelyn Best in show -sarjan.
Lehtosen mukaan Ivrigillä on ollut aina esiintymistaito kohdillaan.
– Hyvä näyttelyponi osaa kertoa heti kehään astuessa, että on paras, pari tuhatta ponia Suomeen tuonut Lehtonen kertoo.
132 varsaa
Jalostuskäytössä Ivrig ei ole ollut yhtä suuri tähti kuin näyttelyissä, vaikka saikin 132 varsaa. Jälkeläiset eivät ole Lehtosen mukaan olleet aivan isänsä tasoa.
Innokkuuden puutteesta Ivrigiä ei voi kuitenkaan syyttää. Tallilla pohdittiin, miten pieni ori onnistuu astumaan itseään jopa parikymmentä senttiä korkeampia tammoja. Huoli oli turha.
– Ivrig hoiti hommat. Se järjesteli tyttönsä laitumella matalimpaan kohtaan, tarvittaessa vaikka ojan pohjalle, että pääsi astumaan, Lehtonen kertoo.
Kerran Ivrig karkasi tarhastaan viereisessä tarhassa olleen puoliveritamman luo. Lehtonen säikähti, että pieni poni jää ison hevosen jalkoihin.
Kävikin toisinpäin. Itsevarma poni oli saanut tamman nurin repimällä sitä sadeloimesta. Kun Lehtonen ehti paikalle, pieni poni yritti astua maassa makaavaa hevosta.
Kirsi Lehtisen tytär Lotta Lehtonen kertoo, että Ivrig on luonteeltaan vähän samalla tavalla hitaasti lämpiävä kuin varsinaissuomalaiset. Poni asui kolme vuotta hänen tallissaan.
– Ensimmäisenä vuonna, kun menin hakemaan sitä laitumelta, se katseli hieman epäluuloisesti, että kuules tyttö, ei me vielä näin hyvin tunneta. Kolmantena vuonna se tervehti jo iloisesti, ja sen jälkeen olemme olleet ystäviä.
Ivrigin pitkän elämän salaisuus on Lehtosen mukaan se, että se on välttynyt kaikilta poneille tyypillisiltä sairauksilta, kuten kaviokuumeelta, ähkyltä ja kesäihottumilta.
Omistaja toivoo, että se saisi elää täyttä ponin elämää loppuun asti. Lehtosen tallissa on asunut monenlaisia heppoja, mutta Iffellä on aina erityinen paikka hänen sydämessään.
– Se on kulkenut vierellä niin pitkän pätkän elämästä.
