Jytta Poijärvi-Miikkulaisen kolumni: Elämää rinnakkaistodellisuudessa

0

Luin huumorimielellä tehdyn jutun vaihtoehtoisista uusista tervehtimismuodoista, nyt, kun koronan takia ei voi kätellä eikä halata.

Yhtenä vaihtoehtona oli Jane Austen -tyyliin kumarrus ja niiaus siten, että toinen (kumpi ensin ehtii) kumartaa ja toisen pitää sitten niiata. Naureskelin juttua, kunnes tajusin, että muualla maailmassa oikeasti mietitään uusia muotoja tervehtiä. Täällä koronattomassa kuplassa Uudessa-Kaledoniassa jatketaan poskisuudelmilla ja kättelyillä, niin kuin aina ennenkin. Karnevaaleissa meitä katsojia oli 25000 ja esiintyjiä yli 1500, eikä todellakaan tuntunut siltä, että jossain jylläisi joku pandemia.

Kaikki maan 27 todettua tapausta ovat olleet karanteenissa, ja täällä ”ulkopuolella” urheillaan, yövytään rantahotelleissa, lennetään saarille lomille, käydään koulussa, tapahtumissa ja konserteissa, tavataan ystäviä ja eletään, kuin oltaisiin edelleen vuodessa 2019. Tosin posti ei kulje, lentoja täältä tai tänne ei ole paria viikoittaista huoltolentoa lukuun ottamatta eikä turisteja tule, mutta mikään näistä ei juurikaan vaikuta elämään.

Muutamat turistikaupat ovat kiinni. Se on ehkä ainoa näkyvä asia, ja joitain tavaroita joutuu odottamaan ennen kuin tulee täydennystä. Konttilaivat kulkevat entiseen tapaan, joten mistään ei ole puutetta – paitsi salmiakista, koska huoltolähetykseni ja muut paketit ovat olleet toukokuusta saakka ”matkalla”.

Koronasta tullee sukupolvikokemus, joka saattaa lamauttaa yksilöitä, yhteisöjä ja yhteiskuntaa, ja vaikka siltä vältyttäisiin, kokemus on kuitenkin ahdistava. Uudet opiskelijat eivät saa samanlaista ryhmäyttävää ekaa vuotta kuin ennen, etäpalaverit alkavat kyllästyttää ja social distancing tulee korvista. Maailma on muuttunut eikä palaa ennalleen.

Vaikka luen uutisia ja puhun ystävien kanssa koko ajan, en siltikään tiedä, miltä se tuntuu, kun pitää olla varuillaan ja pieni nuha pistää miettimään, onko korona iskenyt. Miltähän mahtaa tuntua lähteä täältä ensimmäisen kerran ”ulkopuolelle” ja nähdä uudet käytännöt, toimintatavat ja kenties muuttuneet ihmiset?

Jytta Poijärvi-Miikkulainen

Kaarinan Kehityksen aiempi toimitusjohtaja, joka asuu nykyään miehensä kanssa Uudessa-Kaledoniassa.