Paikallislehden toimituksessa näemme usein, millaisen rikkinäisen puhelimen läpi tieto ihmisten joukossa kulkee. Ehkä joku luki uutisen lehdestä ja jutteli eläkeläiskerhossa muistamastaan osuudesta, toinen käsitti tai kuuli puheesta vain osan ja ihmetteli sitä ääneen toisessa kahvipöydässä, ja hetkessä tieto onkin kääntynyt päälaelleen. Näitä väärinkäsityksiä korjataan lukuisia kertoja, ennen kuin suurimmalla osalla ihmisistä on hallussaan se paikkansapitävä tieto.
Tiedon kulkeminen rikkinäisen puhelimen kautta täytyy ottaa huomioon, kun ihmisille tiedotetaan. Yhä useammin itselleni on kuitenkin jäänyt tunne, että monet viranomaiset eivät ole käsittäneet viestivänsä ihmisille. Oli sitten kyseessä uusi liikennelaki tai maskisuositukset, tiedotus ja säädökset on suunnattu kuin koneille: yksityiskohtia on isot määrät ja niitä muutellaan ja tarkennetaan vähän väliä.
Jos tieto on liian tarkkaa ja monisanaista, ihmisjoukossa kuljettuaan siitä tulee vain kaaosta. Kun väärinkäsityksiä selvitellessä yksityiskohdat ovatkin jo ehtineet muuttua alkuperäisestä, ihmiset menevät lopullisesti sekaisin eivätkä luota enää mihinkään. Paperilla koneentarkat ohjeet näyttävät päteviltä, mutta mitä hyötyä niistä on, jos kentällä ihmiset toimivat sekaannusten vuoksi villisti ja miten sattuu?
Maria Kesti