Pankkivirkailija Akaki Akakijevitš on tuiki tavallinen mies, jonka elämä mullistuu, kun hän hankkii uuden päällystakin. Hienon takin ansiosta vaatimattomasta työntekijästä tulee yhtäkkiä huomion keskipiste, kunnes hän menettää takkinsa.
Venäläiskirjailija Nikolai Gogolin klassikkonovellista on tehty lukemattomia erilaisia näytelmäversioita. Tänä syksynä näytelmä nähdään Kaarina-Teatterissa Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän sovituksena.
Ohjaaja Valtteri Roihan mukaan kyseessä on railakas ja raikas versio, joka kuvastaa hyvin tämän päivän työelämää.
– Sovitus poikkeaa tyyliltään aika paljon Kaarina-Teatterin aiemmasta linjasta. Tämä ei ole Niskavuori sanasta sanaan, vaan pikemminkin alkuperäisteoksesta on sana siellä, toinen täällä, Roiha kuvailee.
Näytelmä on komedia, mutta samaan aikaan Akakin tarina on Roihan mukaan kaunis ja koskettava. Se haastaa katsojat pohtimaan, ovatko kaikki työelämän muutokset tavallisen ihmisen elämän kannalta järkeviä.
– Esimerkkinä vaikkapa tietokoneiden tulo työmarkkinoille. Alun perin ajateltiin, että ne helpottavat ihmisten elämää. Onko se toteutunut?
Kaarina-Teatterin henki
Kaarinassa lapsuutensa viettäneen Roihan teatteriura lähti aikoinaan liikkeelle Kaarina-Teatterista. 17-vuotias nuorukainen meni tyttöystävänsä tueksi Ilves kielekkeellä -näytelmän casting-tilaisuuteen. Yllättäen myös hän sai roolin näytelmästä. Siitä syttyi kipinä teatterin tekemiseen.
Myöhemmin hän oli mukana perustamassa Kaarinan Nuorisoteatteria. Viime vuosina Roiha on tehnyt tasaisin väliajoin töitä Kaarina-Teatterille. Viimeisin ohjaus oli Rakkaudella sisaresi kolme vuotta sitten.
– Kaarina-Teatteri on minulle erityinen paikka. Koronan takia olemme joutuneet harjoittelemaan näytelmää tällä kertaa poikkeuksellisen tiukalla aikataululla. Siitä huolimatta ilmapiiri on ollut todella hyvä. Se on sitä samaa vanhaa Kaarina-Teatterin henkeä, että hommat tehdään, vaikka tulisi mitä, Roiha kuvailee.
Hän kehuu useaan otteeseen näyttelijöitä, jotka ovat panneet itsensä likoon.
– Tämän näytelmän tyylilaji ei ole maailman helpoin. Näyttelijöiden on pitänyt uskaltaa heittää romukoppaan vanhat ajatukset, millaista on näytellä ja lähteä tutkailemaan, miten tämän voisi tehdä. Olen kiitollinen siitä, että he ovat luottaneet minun ajatukseeni.
45 lippua per näytös
Koronatartuntojen välttämiseksi näytelmää esitetään Kaarina-Teatterissa vajaalle katsomolle. Katsomossa on käytössä vain 45 paikkaa. Tarjolla on käsidesiä, ja yleisöä suositellaan käyttämään kasvomaskeja.
Roiha toivoo, että poikkeuksellisesta ajasta huolimatta ihmiset uskaltavat tulla teatteriin.
– Tässä ollaan koko ajan kauhean huolissaan, miten ravintolat pysyvät pystyssä. Minä olisin vähintään yhtä huolissani siitä, että teattereissa ja erilaisissa tuotantoyhtiöissä on valtavat määrät ihmisiä töissä. Ne vasta helisemässä onkin.
Roihan piti ohjata tänä vuonna kolme näytelmää. Niistä kaksi siirtyi koronan takia ensi vuoteen.
Kesällä teatterimies työllisti itsensä pistämällä pystyyn yhden miehen kiertävän shown, jonka sai tilata esiintymään omalle takapihalleen. Esiintymisistä mieleen jäi erityisesti juhannusaatto Hovirinnassa kerrostalon pihalla.
– Olin tietääkseni ainoa suomalainen näyttelijä, joka esiintyi kesäkuun alussa. Olen ihmisille todella kiitollinen, että he kutsuivat minua esiintymään perhejuhliin, ja sain nähdä monenlaista takapihaa. Muuten olisi varmaan ollut meikäläisellä edessä henkilökohtainen konkurssi.
Näytelmän ensi-ilta Kaarina-Teatterissa 23.10.
