Pahimus arvelee, että kaarinalaisnuoriin tehoaisi paremmin rehellinen, suomalainen iskelmä, jonka sanoituksista saa paitsi selvää, ne myös ymmärtää.
Ehkä aikuiset saisivat nuorison sympatiapisteet puolelleen kertomalla arjestaan Matin ja Tepon sanoin: ” Mä joka päivä töitä teen, joka ainoa aamu seitsemäksi meen… ” Kyllä sitä vähemmästäkin ymmärtää, että aikuisten pitää saada nukkua.
Lauri Tähkä taas sanoittaa hyvin öiseen mellastamiseen kyllästyneen päiväkodin johtajan tuntoja: ”Mua tähtitaivas täällä kuuntelee. Kun huudan ääneen, miksi pois ei mee.”
Juha Tapio puolestaan kertoo kappaleessaan teiniään kotiin odottavasta vanhemmasta, joka toivoo, ettei selkäsaunaa olisi kielletty laissa: ”Minä olen odottanut sinua kauan, Minä olen valvonut pitkän yön. Hengittänyt pelkoa purevan talven. Kiristänyt reikiä varteen vyön.”
Tai sitten voisi laittaa kaiuttimista soimaan Kalle Päätalon Iijoki -sarjan äänikirjoina. Eiköhän nuoriso nukahda viimeistään 26. osan kohdalla. Ja kaikki muutkin.
