Tekstisivuja 447. Liitteitä 55 sivua. Päälle 13-sivuinen henkilöhakemisto. Ja paljon kuvia.
Piikkiön Kehityksen historiateos Kehitys kulkee – 95 vuotta urheiluseuratoimintaa on tuhti lukupaketti. Sitä ei ahmi yhdeltä istumalta, mutta niin ei ole tarkoituskaan.
Kirjaa kannattaa lukea pala kerrallaan, siinä järjestyksessä kuin mukavalta tuntuu. Heljä Karjalainen-Manninen, Tapio Manninen ja Jyrki Talonen kirjoittama teos on mainio hakuteos kunniakkaan piikkiöläisseuran monisyisistä ja kirjavistakin vaiheista.
– Sisältö täyttää historiankirjoituksen kriteerit eikä ole mutu-tietoa, kiittelee seuran kunniapuheenjohtaja ja historiateoksen toimikunnan puheenjohtaja Pirjo Ailanto.
Parinkymmenen vuoden savotta
Ailanto toivoo kirjan tuovan lukijalle mieleen ”ne kaikki mieluisat muistot ja sattumukset, joita seuran toiminnan parissa on koettu ja eletty”.
Elokuun lopulla painosta putkahtanutta Kehityksen historiateos ei toteutettu kertaistumalla.
– Urakka alkoi jo 20 vuotta sitten, kertoo seuran nykyinen puheenjohtaja Hanna Lindberg.
Teoksesta ei haluttu pelkästään vanhojen kokouspöytäkirjojen kronologista jatkumoa. Tekstiin haluttiin löytää eloa ja yhteiskunnallista ulottuvuutta sekä samalla kosketuspintaa kulloisenkin aikakauden toimintaympäristöön.
Särmikäs Vilho Nummila
”Villen aikaa” eli Vilho Nummilan 25 vuotta kestänyttä puheenjohtajakautta koskevalle osiolle haluttiin löytää seuran – ja oikeastaan koko Piikkiönkin – ulkopuolinen kirjoittaja.
Kyseiseen tehtävään kiinnitettiin lopulta urheiluhistorian saralla monesti kunnostautunut Jyrki Talonen, jonka aikaisempaa käsialaa on muun muassa TUL:n Varsinais-Suomen piirin historiateos.
Melko hiljattain edesmennyt Nummila oli innostava mutta särmikäs vanhan ajan seurapersoona. Hänellä oli kosolti sekä tukijoita että vastustajia. Nummila osasi rakentaa siltoja, mutta tuli peräänantamattomuudellaan niitä myös polttaneeksi, joskus tiheälläkin tahdilla.
Talosen neutraali kirjoittajanote balsamoi vanhoja haavoja eikä sirottele niihin suolaa.
Näytelmäkerhollekin tilaa
Yhdistyksen uusimmista vuosista on kirjoittanut Tapio Manninen, joka tunnetaan myös Piikkiön tuoreimman historiateoksen tekijänä.
Nostalginen kuva-aineisto ulottuu seuran alkuvuosikymmeniin. Pääpaino on kuitenkin sotien jälkeisessä ajassa, jolloin kuvaaminen alkoi olla arkipäivää myös tavallisen kansan keskuudessa.
Kehityksen piirissä ei ole tuijotettu pelkästään urheiluun, kuten yleisurheiluun, hiihtoon, naisvoimisteluun, suunnistukseen ja lentopalloon. Myös näytelmäkerholle on löytynyt tilaa, ja näytelmiä on esitetty täysille katsomoille.
Teksti: Perttu Hemminki
