Tuorlan Majatalon luulisi kärsineen pahasti koronaepidemiasta, yritys kun toimii matkailu- ja ravintola-alalla, mutta yllättäen yrittäjä Marja Vaiste kertoo majatalon pärjänneen hyvin.
Lounastajia on saman verran kuin ennenkin. Ulkomaan matkailijoita ei näy, mutta tilalle on ilmaantunut kotimaan matkailijoita. Arkipäivisin monet Turun kehätien työmaan työntekijät asuvat Tuorlassa. Tarvittiin keväällä vain pieniä lomautuksia ja joitakin uusia ideoita, kuten kotiinkuljetuksia.
– Totta kai olemme huolissamme koronatilanteesta, mutta en oikeastaan osaa pelätä. Kaikesta on selvitty ennenkin. Vastaan tulee, mitä vastaan tulee, Vaiste miettii.
– Jälkikäteen olen aina ollut kiitollinen hankalista kokemuksista, vaikka sitä on ollut vaikea kuvitella. Elämä on myös opettanut kuuntelemaan intuitiota.
Vaisteelle myönnettiin kuunvaihteessa Kaarinan Yrittäjien vuoden yrittäjäpalkinto.
Silloin tällöin Vaiste on miettinyt, millaista olisi, jos hän ei olisikaan ryhtynyt 1990-luvulla yrittäjäksi vaan olisi jäänyt Raisio Oyj:n markkinointiin ja viestintään. Olisi palkalliset kesälomat ja viikonloput vapaina.
– Toisaalta Tuorlan Majatalo on minun elämäni. Naapurit Koristossa ovat kommentoineet, miksi edes tulen kotiin nukkumaan, kun käytännössä kuitenkin asun Tuorlassa.
Arvot kohdilleen leipäjonossa
1980-luvun alussa Marja Vaiste ei ollut sen enempää yrittäjä kuin töissä Raisiolla vaan kotirouvana Moskovassa. Hänellä oli parivuotias tytär, ja hänen miehensä työskenteli Neuvostoliitossa Sypin eli nykyisen Nordean palveluksessa.
Elettiin Neuvostoliiton viimeistä vuosikymmentä. Lievennyksiä jyrkkään kommunismiin oli jo tullut, mutta käytännössä suomalaiset pidettiin visusti erillään paikallisista. Miliisit vartioivat ulkomaalaisia perheitä, ja heillä oli autonpesijät ja -kuljettajat.
– Kävin silti paikallisten kanssa jonottamassa leipäjonoissa, jotta käsittäisin, mitä oikea arki siellä on. En kuitenkaan kehdannut sitten ottaa leipää, Vaiste nauraa.
– Silloin sai arvot kohdilleen ja oppi arvostamaan kotimaata ja tavallista turvallista arkea. Täällä Suomessa ihmeteltiin, minkähän kymmenistä eri sämpylöistä ottaisin, kun siellä ihmiset olivat tohkeissaan, kun edes oli leipää.
Yksinhuoltajana yrittäjäksi
Vaisteen toinen lapsi, poika, oli 2-vuotias, kun avioero tuli ja Vaisteesta tuli yksinhuoltaja.
Kuopus oli 7-vuotias, kun Vaiste jätti Raision ja perusti oman yrityksen.
– Perhepiirissäni ei ollut yrittäjiä. Minulta kysyttiin vakavasti, miten voin yksinhuoltajana ryhtyä yrittäjäksi. Purin hammasta ja päätin näyttää, että pystyn, Vaiste sanoo.
Tuorlan Majataloa ei vielä ollut, vaan kauppakorkeakoulusta valmistuneella Vaisteella oli viestintätoimisto.
Sitten hän näki Tuorlan maaseutuoppilaitoksen lehti-ilmoituksen, jossa etsittiin vetäjää lähiruokahankkeeseen. Tuorlaan oli tarkoitus perustaa lähiruokamyymälä ja pieni kahvila.
– Minulla ei ollut kahviloista tai matkailusta muuta kuin kesätyökokemusta enkä ollut edes käynyt Tuorlassa. Oppilaitos kuitenkin arvosti sitä, että hallitsen markkinoinnin sekä hankkeiden vetämisen. Olin juuri saanut valmiiksi hankkeen maa- ja metsätalousministeriölle, ja oli sopiva hetki, Vaiste kertoo.
– Sitten taisin menettää sydämeni Tuorlalle.
Puoti ja kahvila perustettiin vuonna 1999 rakennukseen, joka 1800-luvulla oli ollut voudin asuin- ja konttorirakennus. Rakennuksessa on toiminut myös säilyketehdas.
Majatalolla hyvä maine
Puodin ja kahvilan perustamisen jälkeen asiakkaat alkoivat kysellä, eikö Voutilaan voisi tulla syömään ihan kunnolla. Majatalossa alettiin tarjota lounasta ja järjestää perhejuhlia. Vaiste alkoi myös hoitaa oppilaitoksen hostellia, ja yöpyjien määrä lisääntyi nopeasti.
Yöpyjien kannalta ainutlaatuista on ollut paikan luonto ja historia sekä se, että mukaan saa ottaa lemmikkieläimiä.
Majatalon hyvä maine kiiri, ja Vaisteelle tarjottiin myös Kivitaskun ravintolaa Kaarinan keskustasta sekä Ala-Lemun kartanon ravintolaa.
Vaiste piti Kivitaskua viisi vuotta, kunnes päätti luopua siitä. Ala-Lemun kartanon ravintolasta eli Piispanrannasta Tuorlan Majatalo vastasi kolme vuotta, mutta siitä hän luopui talviajan hurjien lämmityskulujen vuoksi.
– Vasta jälkikäteen tulin ajatelleeksi, että olisin voinut neuvotella, että paikalla olisi ravintola vain kesäisin. Kesällä Piispanranta oli kannattava, Vaiste harmittelee.
Vaisteelle tarjottiin viitisen vuotta sitten Turusta Helmikahvilaa, kolmisen vuotta sitten ravintola Verkahovia sekä vuosi sitten Helmihotellia. Yksi kerrallaan niistä tuli osa Tuorlan Majataloa.
Nuoria töihin
Vaisteen yrityksessä on yhteensä parikymmentä vakituista työntekijää, joista Tuorlassa työskentelee kahdeksan.
Kesäaikaan palkkaa maksetaan Tuorlassa neljällekymmenelle. Lisäksi kiireapuja tarvitaan pitkin vuotta.
– Työllistän joka vuosi nuoria kaupungin yrittäjäsetelin avulla. Se on minusta osa yrittäjävastuuta, hän kertoo.
– Lisäksi Tuorlan Majatalo on toiminut yrityshautomona! Esimerkiksi Vanhan Primadonnan ja Kivitaskun jatkajan eli Foccan yrittäjät ovat Tuorlan Majatalon entisiä työntekijöitä.
Hänelle omaa tuntipalkkaa tärkeämpää on ollut Tuorlan lämmin henki sekä se, että voi työllistää muita.
– Minulle on kyllä sanottu, että ei yrittäjä näin voi ajatella, Vaiste nauraa.
66 vuotta
Silloin tällöin törmää huhuihin, että helppokos Marja Vaisteen on olla yrittäjänä, eikös Tuorlan Majataloa pyöritetä kiinteistösijoittaja Heikki Vaisteen varoilla.
– Heikki on serkkuni, mutta hän ei ole mukana yrityksessäni, Marja Vaiste kuitenkin korjaa.
Myös Heikki on asunut pitkiä aikoja Kaarinassa, joskin nykyään hän elää Turussa.
Marja Vaiste on asunut useilla eri paikkakunnilla ympäri Suomea. Kaarinassa hän on asunut nyt kymmenen vuotta. Hän on 66-vuotias.
– En osaa henkisesti asennoitua vielä senioriksi, kolmen lapsenlapsen isoäiti Vaiste naurahtaa.
– Kai minun pitäisi tehdä jotain suunnitelmia eläkkeelle jäämisestä. Vielä en ole asiaa juuri ajatellut. Olen todella kiitollinen terveydestä, että olen pystynyt tähän kaikkeen. Välillä oikein pysähdyn ja mietin, miten tämä kaikki voi olla totta. Koen eläväni ihmettä.
